Olen ollut pienestä saakka arka ja ujo. Tosin vuosien varrella mulla on ollut rohkeuttakin moneen asiaan; olen ollut sosiaalisessa työssä päiväkodeissa ja kouluissa sekä kuntavaaliehdokkaanakin!
Tämä ainainen pelkoni ja jännitykseni on ollut seuralaisenani yläasteelta saakka. Olen kertonut sen alkamisesta ensimmäisessä blogikirjoituksessani Kipukohtia elämässäni - Nuoruuteni eristäytyneisyys.
https://newdaymy.blogspot.com/2022/04/kipukohtia-elamassani-nuoruuteni.html
Mutta kun miettii, mikä saa ihmisen jännittämään ja pelkäämään ihan kotonaankin, vaikka ei ole mitään, oikeasti ei yhtään mitään aihetta, niin onhan se älytöntä! Se jännitys ja pelko on kuin osa persoonaani. Onhan minulla diagnosoitukin jonkin sortin ahdistuneisuushäiriö, mutta ei kertaakaan sosiaalisten tilanteiden pelkoa, vaikka sitähän se mulla suuressa määrin on. Sitten myös skitsotyyppiseen persoonallisuushäiriöön/psykoosipiirteiseen persoonallisuuteen - joka siis mulla myös on - kuuluu sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvä voimakas ahdistuneisuus ja pelkoja.
https://www.evermind.fi/psykoosipiirteinen-persoonallisuus/
Ruokailutilanteissa mulla on nykyään lähes aina, ei siis onneksi aina, jonkinasteista jännitystä tai pelkoa siitä, että pää tutisee tai kädet vapisevat. Näin siis kotonakin ruokaillessa. Ihan yksinään ruokaillessakaan tämä pelko ei aina hellitä. Se on niin sitkeä. Mutta sitten, toisinaan, saan nauttia siitä, että jännitystä ja pelkoa ei ole juuri ollenkaan. Ruokapöydän ääressä syöminen on se pelottavampi, jännittävämpi juttu, kuin vaikkapa sohvalla tai sängyssä syöminen. Ja kaikista pelottavinta on juominen oli se sitten lasista, mukista tai kahvikupista sekä lusikkaruuan syöminen. Joskus teen niin, että en keittoon ota niin paljoa sitä lientä, että olisi sitten helpompaa sen syöminen.
Tiedätkö sinä, lukijani, onko ketään, joka olisi parantunut näin sitkeästä sosiaalisten tilanteiden pelosta ja kuinka se on tapahtunut? Siis jos on kärsinyt siitä jo vuosikymmenet. Olisin todella kiinnostunut kuulemaan kokemuksia tästä aiheesta.
Pyysin tässä hiljattain miestäni videoimaan minua kun syön. Tämä oli matkamme varrella eräässä taukopaikassa, kun kävimme mökillä.
Tässä kyseinen video ja näytän siinä ihan normaalilta ja ok:lta. Sen verran itse tilanteesta, että tuolla terassilla olimme ainoat ruokailijat enkä ollut kovin pahasti jännittynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti