Halusin otsikoida tämän kirjoituksen "Uuden edessä" nimellä, sillä jonkin verran ihan uutta on tiedossa. Olemme nimittäin muuttamassa. Ensi viikolla, joulunalusviikolla on muuttopäivämme. Tällä hetkellä minua se jännittää. Olen myös väsynyt ja osittain toipilas, kun olin vähän yli viikon flunssassa. Miehenikin oli kipeänä. Juuri piti tulla vielä kipeäksi muuton alla. Voimme tosin sillä lohduttautua, että meillä on aikaa vuoden loppuun, jos ei ensi viikolla saada jostain syystä nyt muuttoa tehtyä.
Onko siis ihme, jos kroppa huutaa jännitystä!
Emme muuta kovin kauas edes. Tällä samalla saarella pysymme. Alue ja postinumero tosin muuttuvat. Ja kerros! Se on yksi mikä myös pikkuisena peikkona kolkuttelee välillä. Uusi kotimme on nimittäin 4. kerroksessa ja mulla on aina ollut kova korkeanpaikankammo. Mutta kun kävimme katsomassa, parvekkeella olo ei tuntunut kovin pahalta ja siinä on lasitukset. Lisäksi se on ihanan iso ja pitkä parveke. Muuten asunto on pienempi kuin tämä.
Ehdimme asua tässä nykyisessä kodissamme lähes 14 vuotta. Tähän on niin ollut kiintynyt. Silti muutto on lähes välttämätön. Tarvitsemme edullisemman asunnon.
Mua muuten innoitti tämä uuden blogikirjoituksen aloittaminen, kun luin yhdessä facebook- ryhmässä erään toisen henkilön blogikirjoituksen omista asioistaan. Kirjoittaminen monta kertaa jäsentää ajatuksia ja oloa. Toivottavasti se tekee sitä myös nyt.
Amy Grantin The Christmas Collection cd- levy on kuulumassa.
Uuteen kotiin on tarkoitus hankkia joulukuusi! Olen aina tykännyt joulusta ja tämä joulukuusen hankkiminen ilahduttaa mua.
Nyt väsyttää. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että en ole enää juurikaan kipeä. Pikkuisen migreeni yrittää tehdä tuloaan. Toivottavasti ei tulisi. Tämä ruudulla oleminen ruokkii sitä väsymyksen ja voipuneiden jäsenien lisäksi. Tänään saimme mieheni kanssa ihan kivasti pakkaushommia tehtyä.
En ole vielä tässä täysin rentoutunut. En alkuunkaan. Mutta minulla on lupa olla juuri niin heikko tai vahva kuin kulloinkin koen olevani.
Olen hyvä näin. Sitä mun on hyvä kertoa itselleni useamminkin varsinkin silloin, kun olen haavoittuvaisempi. Kaikella on tarkoituksensa! Myös minun kipuilullani jännityksen ja pelkojen maailmassa. Niin, ja vielä kun muistaa sen, kenen hallinnassa on elämäni, mieli usein jo alkaa rauhoittua.
Sitten tämän muuton lisäksi uutta on se, että mulle aletaan hakea pysyvää eläkettä. Mulla on vuosi 2024 vielä määräaikaista kuntoutustukea ja sen jälkeen olisi ajatuksena päästä pysyvälle eläkkeelle. En osaa sanoa vielä etukäteen, tulenko kipuilemaan asian kanssa. Tällä hetkellä koen sen hyvänä asiana itselleni. Sillä tosiasia on, että olen osatyökykyinen. Edelleen voisin tehdä keikkaa eläkkeen ohella, mikä on minulle ollut tärkeä juttu. Ja piristää samalla saada vähän lisätienestiä, kuin pitää työkykyäkin yllä.
Voi hitsi kun jännittää vieläkin. Vatsassa on ihan perhosia ja kroppa jonkin verran jännittynyt. Yritän hengittää syvään. Flunssan jäljiltä on vielä limaa kurkussa...mutta helpottipa, sieltä irtosi pala.
Voisin alkaa myös haaveilla, mitä kaikkea aion tehdä eläkkeellä. Siis kunhan ensin pääsen eläkkeelle. Joka tapauksessa mulla on vielä vuosi myös tosiaan määräaikaista kuntoutustukea. Haluaisin aloittaa pitkästä aikaa uimisen. Siis sellaisen säännöllisen liikkumisen samalla. Olisin iloinen, jos pystyisin lukemaan kirjan alusta loppuun niin, että pystyisin siihen keskittymään. Siitä on aikaa, kun olen lukenut kirjan kokonaan.
Niin...
"Logiikka vie sinut paikasta A paikkaan B.
Mielikuvitus vie sinut minne tahansa."
- Albert Einstein -
Siispä seuraavaan kertaan.