Surua ja kaipuuta

Menetin kaksoisveljeni sumuisena lokakuun päivänä 27.10.2022. Ehdimme käydä sanomassa jäähyväiset Itä-Suomessa ennen hänen kuolemaansa. Olimme yhden yön siellä ja molempina päivinä kävimme katsomassa kaksoisveljeäni. Hän oli tuolloin sairaalan teho-osastolla letkuissa eikä avannut silmiään enää. 

Tämä kuolema tuli tosi nopeasti. Tiistai-iltana tuli soitto kotiin, että kaksoisveljeni on aivokuollut ja torstaina iltapäivällä hän oli jo poissa. Itse asiassa hän reagoi vielä kun siellä oli tunnusteltu mm jalkapohjia ja muita kipupisteitä. Meidän aikana hän kohotti hartioitaan ja ihan kuin olisi kääntänyt päätään toista veljeäni kohti. Kaksoisveljeni sai massiivisen aivoverenvuodon tiistaina. Hän oli kaatunut ilmeisesti jonkun toisen asunnolla ja ystävät olivat sitten soittaneet ambulanssin. Näin muistan kerrottaneen.

"Päivänä sumun ja harmaan

tuli sinun vuorosi lähteä pois. 

Emme vielä sinua millään antaneet ois."

Yllä oleva kuva on autosta matkalla kohti Itä-Suomea jättämään jäähyväiset. Nuo päivät olivat tosi sumuisia.

Kaksoisveljeni kuolema tuli yllättäen, vaikka osattiin pelätä sitä aina välillä, että kuinka kauan kroppa kestää sitä hänen elämäntapaansa. Hän kärsi alkoholismista koko aikuisiän. Välillä oli kuivia kausia. 

Mulle veljeni oli kaikin puolin rakas. Soitin hänelle melko usein ja juteltiin. Kävin viime vuosina ystäväni luona kotipaikkakunnallamme aina kerran vuodessa ja tuolloin tuli käytyä samalla kaksoisveljeni luona.

Alkuun itkin ja surin ja välillä suru muuttui ahdistukseksi. Kävinkin juttelemassa tästä kaksoisveljeni kuolemasta Kriisipäivystyksessä muutaman kerran. Siellä mulle sattui todella hyvät ammattiauttajat. Sain supportiivista, tukea-antavaa keskusteluapua siellä. Hienoa, että Helsingissä on tarjolla tälläinen palvelu asukkailleen ja vielä ihan ilmaiseksi! Olin siellä käynyt aiemminkin, kun vanhempi veljeni kuoli traagisesti 2014.

Itseäni surussa on auttanut musiikki. Kuuntelin paljon Petri Laaksosen In Memoriam - Elät aina minussa sekä Katso, sinä elät cd- levyjä. Niissä lohdulliset sanat yhdistettynä Petri Laaksosen musiikkiin ja lauluun toivat ja ovat tuoneet paljon lohtua.

Viime aikoina olen kuunnellut paljon ihan joulumusiikkia. Se rauhoittaa. 

Välillä olen soittamassa kaksoisveljelleni tajutakseni, että enhän enää voi hänelle soittaa ja kysyä kuulumisia ja kuulla hänen ääntänsä. Onneksi on muistot ja on tullut otettua joitain kuvia hänestä. Tällä viikolla kävin suurennuttamassa kaksoisveljeni rippikuvan ja laitatuttamassa siihen kehykset. 

Pääsimme kaksoisveljeni kanssa ripille 1984

Hautajaiset olivat tosi pienimuotoiset. Meitä oli vain me kaikkein läheisimmät paikalla. Ne olivat viikko sitten perjantaina kotipaikkakunnallamme Itä-Suomessa. Itkin melkein koko hautajaisten ajan. Kyllä se vaan on sen verran tunteisiin käyvä tilaisuus. Siinä konkretisoitui, että kaksoisveljeni oli siinä arkussa ja ne olivat viimeiset jäähyväiset. 

Kaksoisveljeni urheili paljon nuorempana. Hän juoksi Helsinki City Marathonin vuonna 1995 ja tämän lisäksi hiihti paljon. 

Minä ja kaksoisveljeni jouluna 1999

Suru on vielä läsnä aika ajoin sekä kaipaus. Tulenkin kaipaamaan sinua, kaksoisveljeni koko loppuelämäni. Olit ja olet minulle rakas.

Arjen haasteita ja onnistumisia

 Olen pitkään kulkenut tasaista tietä psyykkisen vointini suhteen. Ei ole ollut suurempia notkahduksia huonompaan suuntaan, mikä on tietenkin hyvä. Välillä tulee mieleen ahdistavia ajatuksia, mutta saan ne karkoitettua pois. 

Se mitä kaipaan, on edelleen osaan viikkoon lisää tekemistä, mielekkyyttä. Minulla jää vielä päiviä, jolloin saatan nukkua paljon. Tulee oltua netin äärellä ihan liikaa sekä valvottua. Unirytmi on siis vähän keikahtanut ilta ja yöpainotteiseksi sekä samaan aikaan saatan herätä todella aikaisin, kuten tänä aamunakin. Mieheni juuri ehdottikin lempeästi, eikä ensimmäistä kertaa, että hän laittaa tähän koneeseen mulle lapsilukon. Toisaalta se voisi olla ihan viisasta ainakin vähän aikaa.

Kotitöitä olisi tehtävänä, vaan mua laiskottaa ryhtyä niihin. Netti; twitter ja facebook koukuttavat mua liikaa. Jumitun tänne nettiin. Kyllä täällä on paljon hyviäkin juttuja, mutta pitäisi elää myös muutakin elämää.

Eli valvominen ja samaan aikaan tosi aikaisin herääminen sekä liiallinen tietokoneen äärellä oleminen tylsistyttävät. Sopivassa suhteessa netti on virkistävä ja innostava paikka, mutta kokopäiväisenä monta tuntia vietettynä se ei oo hyvä. Se on helppo ratkaisu päivän tekemisiin, mutta pitkässä juoksussa kaipaa muutakin elämää. 

Pieniä arjen tekemisiä tähän viikonloppuun voisi olla Hesareiden lajittelu ja niiden vieminen roskiin. Sitten meillä on lettuaineksia, niin niiden tekemistä. Pulloja voisi viedä taas kauppaan. Keittiön maton puisteleminen ja lattioiden imurointi. Voisi katsoa, mitä pyykkiä pitäisi pestä. 

Yksi tärkeä asia olisi suihkussa käynti. En muista, kuinka olen siitä kertonut, mutta se on tuottanut mulle jo pidemmän aikaa ongelmia. Pahimmillaan voi mennä noin viikko, että saan käytyä suihkussa pesulla. Jos ei ole minnekään varsinaista menoa, niin se jää ja jää, kun olen kokenut sen työläänä.

Olen yrittänyt käydä viime aikoina kerran viikossa keikkatöissä päiväkodissa ihan jo senkin vuoksi että saa lisää rahaa. Yleensä koen myös päiväkotityön mielekkäänä. Tämän syksyn keikkapaikat ovat olleet myös omalla laillaan haastavia. Minut on otettu vastaan ihan hyvin, mutta en ole saanut positiivista palautetta, niinkuin aina välillä ennen tuli saatua.

Sitten onnistumisina ja hyvinä kokemuksina pidän viikko sitten ollutta KD Naisten liittokokousta, jossa olin mukana. Samoin aiemmin skidikirkon pitäminen Saalemissa meni mukavasti. Odotan myös innolla Helsingin kirjamessuja. Ostin netistä jo sinne liput itselleni ja ystävälleni.

Yksi mahdollinen haaste tulee olemaan nyt loppuvuodesta ja ensi vuoden alusta. Nimittäin rivatrilia ei ole saanut Suomesta. Siinä on saatavuusongelmia. Fimean sivujen mukaan rivatrilia olisi tulossa vasta tammikuun lopulla. Mulla on vielä jonkun verran rivatrilia, mutta mainitsin torstaina tästä uudesta tilanteesta hoitajalleni psyk polin ryhmän jälkeen ja hän sanoi viestittävän siitä lääkärille. Tää mun hoitajani soittikin jo eilen ja sanoi että mulle on kirjoitettu rivatrilin tilalle oxaminia ja sitten kun rivatrilia taas saa, palataan siihen lääkitykseen. Oxaminia en ole aiemmin käyttänyt ja voi olla että se ei ole niin vahva lääke. Oxamiiniinkin mulle on laitettu vaan jotain 1-2tbl/vrk ja lisäksi siinä taisi olla joku rajoitus myös, milloin sitä voi aina seuraavan kerran hakea. No mutta en täysin pulaan jää rauhoittavan lääkkeen suhteen. 

https://www.fimea.fi/-/rivatril-valmisteilla-saatavuushairio-korvaavia-tuotteita-selvitetaan

Päiväkirjaanikaan en ole pitkään aikaan kirjoittanut. Sitä olisi myös hyvä kirjoittaa. Samoin kuin lukea Raamattua säännöllisemmin, vaikken jaksaisikaan lukea kuin sieltä täältä. 

Syksy on ollut kaunis. Eilen sateli vettä ja tällekin päivälle on taidettu luvata vesisateita, mutta sitä se syksy on, vaihtelevaa säätä kauniin poutaisista päivistä sateisen harmaisiin päiviin. Oma mieli voi silti olla hyvä tai huono, oli sää millainen tahansa. Näin on ainakin omalla kohdallani. Se ei onneksi ole niin vahvasti riippuvainen säästä eikä vuodenajoista, vaikka aurinkoinen sää usein piristääkin. 

Unen merkitys

 Unella on suuri merkitys hyvinvointiimme. Jo yksi huonosti nukuttu yö kostautuu usein heti seuraavana päivänä. 

Unen merkitystä ei tule edes mietittyä jos nukkuu yönsä hyvin. Vasta silloin kun se alkaa olla ongelma, sitä pakostikin joutuu miettimään.

Itselläni on ollut jonkin verran vaikeuksia unirytmin kanssa. Valvon usein pitkään, minkä lisäksi saatan herätä todella aikaisin vaikkapa jo puoli neljältä tai aiemminkin. Tällöin mulla on monta kertaa ollut tapana tulla nettiin ja someen; twitteriin ja facebookiin. Jos oon ihan hurjan väsynyt, nuokun ja menen takaisin nukkumaan, mutta jos vireystila on sellainen, että jaksaa valvoa, menen vasta myöhemmin aamulla nukkumaan tai sitten jopa jatkan siitä alkavaan päivään. 

En osaa tarkalleen sanoa, mikä on tehnyt unestani näin pätkittäistä ja miksi herään niin aikaisin. En ole mielestäni varsinaisesti masentunutkaan. Ainut syy mitä keksin on se, että itselläni on niin paljon aikaa. Jos olisin töissä, niin se luontaisesti väsyttäisi sen verran, että nukkuisin kerralla pidempään. Tai näin olettaisin. Myös se, onko edellisellä päivällä ollut kuinka paljon tekemistä, vaikuttaa tietenkin. 

Itselläni on mahdollisuus nukkua myös päivisin, mutta se ei tietenkään korvaa hyvää yöunta.

Välillä olen aamusta myös luova ja innostun kirjoittamaan vaikkapa tätä blogiani, kuten nyt. Täytyy kyllä myöntää, että olen juuri nyt myös väsynyt. Mieleni teki vaan aloittaa kirjoittaa tästä aiheesta.

Uni vaikuttaa mielenterveyteen tosi paljon. 

https://www.terve.fi/artikkelit/uni-ja-mielenterveys

Unen tärkeydestä seuraavaa:

https://thl.fi/fi/web/elintavat-ja-ravitsemus/uni

Yritän mennä tässä aamulla vielä nukkumaan.

Aika nuoruuden ei koskaan palaa

Minä 19- vuotiaana

Itselläni on ollut välillä ikäkriisiä. Olen nyt 53- vuotias ja jos armon vuosia vielä saa elää, niin tässä olisi vielä kolmisen vuosikymmentä elämää jäljellä.

Se, mitä ajattelin tähän kirjoittaa, on nimenomaan sitä, mistä mun ikäkriisini kumpuaa. Mulla se tulee pitkälti ulkomuodon muutoksista, on tullut kiloja lisää, itselläni hiukset eivät kasva samalla lailla enää kuin ennen ja joudun käyttämään silmälaseja. No silmälaseja olen joutunut käyttämään jo lukioikäisestä. Myöhemmin pidin paljon piilolinssejä. Silmälaserleikkaus vuonna 1999 vapautti silmälaseista vähän yli 10 vuodeksi, jolloin jouduin uudelleen hankkimaan lasit. 

Olen aikaisemminkin todennut mielestäni jossain blogikirjoituksessani, että olen monta kertaa ulkonäkökeskeinen. Ulkonäkö on tuonut itselleni aikoinaan lisävarmuutta olemiseen. Tottakai, kun huomaa nykyäänkin peilistä katsottuna, että onkin ihan ok ja välillä jopa suht kivannäköinen, niin se piristää. 

En myöskään ole jaksanut innostua liikkumisesta, mikä olisi mun ikäisenä ihan elinehto. Tykkään uimisesta, niin sitä mun pitää yrittää saada aikaiseksi tehdä.Sitten helppo liikunnanmuoto on kävely, tosin itselleni se vaatii ponnistuksia nykyään. En meinaa innostua miehenikään kanssa kävelylenkille menemään. Olisi otettava itseään niskasta kiinni. En ole edes masentunutkaan, mikä on muuten kiitosaihe, kun sitä välillä silloin aiemmin oli tulossa, mutta joka onneksi sitten häipyi pois. 

Tässä mun ikäkriisini lyhkäisyydessään. Ei mitään dramaattisen vakavaa, mutta sellaista itsetuntoa välillä alentavaa. 

Sellainen sanonta tuli mieleeni kuin että, 

"Kuka se kissanhännän nostaa, jos ei kissa itse."

Eli pää pystyyn vaan. Olen ihan yhtä hyvä kuin kuka toinen tahansa. Ja toista minua ei ole eikä tule. Olen siis ainutlaatuinen. Sinä olet ainutlaatuinen! 

Minä kesällä tänä vuonna

Amy Grantin laulusta All I Ever Have To Be sanoituksia

Syksyisiä suunnitelmia ja haaveita

Syksyllä monet meistä aloittavat jonkun harrastuksen tai jatkavat niitä harrastuksia, jotka ovat kesän aikana olleet tauolla. 

Itselläni on jo ihan riittävästi tekemistä päiviini, että tarvitsisin niihin mitään lisää. En ole varsinaisesti aloittanut mitään uutta muuta kuin että olin yhden päivän pitkästä aikaa keikkatöissä päiväkodissa. Se meni ihan hyvin siihen nähden varsinkin, että olen viimeksi tehnyt keikkaa viime vuoden puolella. Olin varannut toisenkin keikkapäivän tälle viikolle, vaan tulin kipeäksi ja se oli peruttava. Tarkoitukseni onkin syksyn aikana käydä pienimuotoisesti tekemässä keikkaa päiväkoteihin.

Jatkan myös skidikirkon pitämistä Saalemissa pienemmille. Sehän ei siis ole läheskään joka sunnuntai, vaan esimerkiksi itse varasin tänä syksynä kolme vuoroa, jolloin pidän sitä. Lisäksi tarkoitukseni on ottaa uusi vanhus, kenen luona aloittaa käymiset, sillä tämä kenen luona kävin kolmisen vuotta, pääsi Taivaan kotiin. 

Olen myös lupautunut kahdelle eduskuntavaaliehdokkaalle olla tukijoukoissa mukana. Toinen heistä on täältä Helsingistä ja toinen muualta päin Suomea. Halusin ottaa myös Helsingistä ehdokkaan, jonka tukijoukkohin pyysin päästä, koska samalla paikkakunnalla olevana siihen saa tietenkin erilaisen imun itse tekemiseen. 

Reilun viikon kuluttua on Kiiltokuva- ja paperinukketreffit, johon tarkoitukseni on osallistua. Yksi ystävistäni on myös halukas tulemaan mukaan. Ja jos tämä onnistuu, olisin oikein iloinen siitä. 

Luottamustoimeni myös jatkuu niin, että saan siihen apuja muilta yhdistyksen jäseniltä. Tätä tehtäväähän mä oon jännittänyt ja stressannut.

Mieheni kanssa olemme mahdollisesti menossa käymään mökillä ja se on tietenkin pieni irtiotto täältä Helsingin hulinasta. Samalla olisi tarkoitus tavata nuoruuden ystävääni.

Toivon kuitenkin kaiken toiminnan ja touhun keskellä, että on sopivasti omaa aikaa rauhoittua ja ottaa aikaa omille ajatuksille ja haaveille.

Meillä on mieheni kanssa myös uusi elämäntilanne alkanut, kun mieheni äiti, anoppini kuoli kesällä. Miehenihän oli omaishoitajana iäkkäälle äidilleen, joka asui 24/7 täällä meillä kotona useamman vuoden ajan. Vaikka onkin ollut surua, niin on tullut aika suunnata katsetta toisella lailla tulevaan. 

Toivon tietenkin myös mahdollisimman jännitys- ja pelkovapaata syksyä ja talvea. Ne tietyt jännitykset ja pelot mulla on, mutta että voisin vaikka olla joissain tilanteissa vähäisemmillä tarvittavilla lääkkeillä. Siitä tulikin mieleeni, että kerran kuussa jatkuu psykiatrian poliklinikalla ryhmäkäynnit. Olen tykännyt niistä kyllä ihan.

Ps. Otin tuohon ylemmäksi kuvan, jossa on kirjoja, jotka oisinko kaikki hankkinut tämän vuoden alusta. En ole niitä saanut luettua. Innostun aina kirjoista ja eri teemoista, mutta sitten nykyään itse lukeminen jää vaan vähäisemmäksi. Helsingin kirjamessuille haluaisin kyllä taas tänä vuonna päästä. Tarkoitus olisi sinne mennä, ellei tule mitään muuta. Nautin siitä ilmapiiristä siellä kirjojen ja muiden oheistuotteiden äärellä.

Se kaikista tärkein

Jokainen meistä jättää jäljen tänne maailmaan, kun aika kerran meistä jättää. Mitä sinä haluaisit jättää jälkeesi?

Itse haluan jättää jälkeeni omanlaiseni eletyn elämän. Sen, että on mennyt ja tehnyt asioita peloista ja jännityksistä huolimatta. 

Haluaisin, että minut voitaisiin muistaa siitä, että olen välittänyt toisista ihmisistä. 

Toivoisin, että voisin heijastaa elämälläni Jumalan rakkautta. Itsessänihän en voi tehdä yhtään mitään, ellei Jumala anna minulle sitä rakkautta. 

Raamatussa Jeesus lupaa Matteus 7:7 - 8

"Anokaa,niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan."

Jos mahdollista, toivoisin, että joku voisi löytää kauttani Jeesuksen. 

Kuinka sitten Jeesus löydetään? Kuinka tulla uskoon? 

Pyytämällä Jeesus omaan elämään. Sanomalla vaikkapa seuraavasti:

"Tässä olen Jeesus. Haluan seurata sinua. Tule elämääni ja anna kaikki syntini anteeksi."

Jeesus lupaa, että Hänen verensä puhdistaa kaikesta, kuulitko, kaikesta synnistä. Ei ole sellaista syntiä, jota Hän ei voisi antaa anteeksi. Ainoastaan Pyhän Hengen pilkka on sellainen, mutta olen ymmärtänyt, että tuossa tilassa ihminen ei edes tunne synnintuntoa.

Avaa Raamattu ja aloita vaikkapa Johanneksen evankeliumista, tai sitten Uuden Testamentin alusta Matteuksen evankeliumista. Sillä

"Usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen Sanan kautta." - Raamatusta - 

Käy seurakunnan kokouksissa kuulemassa Jumalan Sanaa ja ole yhteydessä toisiin uskoviin. Näin uskosi saa vahvistusta. Netistä löytyy paljon Raamatun opetuksia ja  TV7 lähettää koko ajan hengellistä ohjelmaa sekä radiokanavista Radio Dei sekä Patmos radio.

Kerro muille, että olet tullut uskoon. 

Paavalin kirje Roomalaisille 10:9

"Jos sinä siis tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, niin sinä pelastut."

Itse en ole paljoakaan suoraan evankelioinut toisia ihmisiä. Olen aina ajatellut, että en ole siinä kyllin taitava tai jotain sellaista, että se kuuluu pastoreille ja muille seurakunnan työntekijöille. Mutta itse asiassa kyllä se kuuluu meille kaikille uskoville. 

Kuinka kertoa Jeesuksesta tuputtamatta. 

Rukoile - puhun samalla itselleni - että sinulle avautuu tilaisuus puhua tai vaikkapa kirjoittaa Jeesuksesta. Siitä, kuinka sinä tulit uskoon ja mitä Jeesus on tehnyt sinun elämässäsi. Mitä Hän merkitsee sinulle. 

Itselleni usko on voimavara. Tarvitsen Jeesusta elämääni. Vain Jeesus voi antaa sellaisen turvan ja rauhan, mitä mikään muu ei maailmassa voi antaa. 

Johannes 14:27

"Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö."

Itse otin vastaan Jeesuksen elämääni teini-iässä. Uskon sisar, Raamatun opettaja Enni Savitie johdatti minut uskoon. Tämän jälkeen itselläni oli monta kertaa epäuskoa siitä, olenko nyt varmasti uskossa ja kävin usein seurakunnan edessä rukoiltavana, milloin sinne pyydettiin. 

Olen myös kasvanut uskovaisessa kodissa ja voi sanoa, että olen ollut koko ikäni uskossa. Mutta on tärkeää tehdä erillinen uskon ratkaisu.

Jeesus sanoo "Minä olen Tie, Totuus ja Elämä." Hän on tie Jumalan luo, ja tie kerran Taivaan kotiin. 

Elämme aikaa, jolloin synnistä ei saisi suoraan puhua. Maallistuneen yhteiskunnan lisäksi monet uususkonnot viehättävät monia, samoin kuin ateismi. Ihminen etsii elämässäolon syitä ja hengellisyyttä monista lähteistä, sillä Jumala on laittanut iankaikkisuuden kaipuun ihmisen sydämeen. Tuon kaipuun voi täydellisesti täyttää vain Jeesus. Maailma on luotu Hänen kauttansa ja Häneen. Ilman Jeesusta emme olisi täällä maan päällä, emme edes pystyisi hengittämään. Hän on Elämä, Hänessä on Elämä. 

Jeesuksessa kaikki elämän tarkoitukset ja salaisuudet ovat kätkettyinä!

Jeesus on lääke mielen kipeyteen, yksinäisyyteen, sairauteen ihan kaikkeen. Mikä elämäntilanteesi onkaan, tule Jeesuksen luo. Hän sinua odottaa. Ihmiset helposti hylkäävät, mutta Jeesus ei koskaan sinua ja minua hylkää. 

Paperinukkenäyttely

Olen iloinen, kun eilen sai laitettua paperinukkenäyttelyn Lapinlahden Lähteen kahvilaan. Mun tehtävä oli suunnitella ja valmistella kaikki hyllyt ja myös kuinka paperinuket saa tarvittaessa pystyyn, sekä kertoa mitä tarvitsen siihen, kun sitä laitetaan; teipit, sakset yms. En ole aiemmin pitänyt enkä suunnitellut näyttelyä, joten se oli aika jännittävää. Tosin kun se pääsi alkuun, ei enää niin paljon jännittänyt. Etukäteen varmaan jännitin eniten sitä. 

Tiistaina kotona mulla oli paljon tehtävää suunnitellessani, mitä tulee kahteen lasivitriiniin sekä isoon kaappiin. Itse asiassa tuli suunniteltua myös kaksi ylimääräistä hyllyä. Niissä meni aikaa, kun etsi laatikoista paperinukkeja ja asetteli niitä paikoilleen. Laitoin niitä aina meidän valkoiselle lyhyelle penkille ja kuvasin ne. Siitä oli todella paljon hyötyä, että olin ne kuvannut ja suunnitellut niin tarkasti näyttelyä koottaessa. 

Tiistaina mulla oli vielä sellainen "elementti" siinä mukana, että en ollut edellisenä yönä nukkunut ollenkaan, joten olo oli sen mukainen lähes koko päivän.  

Rivatrilia oli kertynyt ihan mukavasti, joten se auttoi paljon ja jäi ylikin sen, mitä olin itse varannut eiliselle. Propralia käytin myös tarvittavana lääkkeenä. Siellä Lapinlahden Lähteellä oli sitten loppujen lopuksi niin hyvä tunnelma, vaikka oli asiakkaita, että en tarvinnut siellä käydä erikseen ottamassa tarvittavia lääkkeitä! 

Lapinlahden Lähteen toimintakoordinaattori auttoi mua siirtämällä lasivitriinit toisesta huoneesta. Itse olin mukana vitriinien paikalleen asettamisessa. 

Loppupuolella tämä toimintakoordinaattori teki mainoksen facebookiin näyttelystäni ja kyseli multa, mitä siihen laitetaan. Siihen tuli laitettua myös se, että olen psyykkisistä syistä kuntoutustuella. Se sopii hyvin kyseisen paikan kanssa, kun kyseessä on entinen mielisairaala. Lisäksi tuntui hyvältä, kun siinä mainitaan tämä Beautiful Stranger blogi ja facebook sivut sekä myös Minun paperinukkeni blogi. Minua ilahduttaa myös näyttelyn kesto; se alkoi tänään 30.6.2022. ja kestää aina 14.8.2022. asti. 

Varsinkin eilisestä näyttelyn laittamisesta sekä lopputuloksesta jäi niin hyvä mieli! Mulle tarjottiin odottaessani näyttelyn laittamisen alkua teetä. Sitä tarjosi eräs henkilö, joka myös odotti omaa ryhmäänsä tulevaksi sinne. Näyttelyä laittaessa sain hakea jäätelön pakastealtaasta sekä ihan lopuksi koordinaattori halasi mua vielä.

Ei muuta kuin tervemenoa näyttelyyn!

Evalisa Agathonin paperinukkeja. Kuva kotoa, kun suunnittelin, mitä tulee mihinkin hyllyyn. 

Odottamassa ja samalla jännittämässä Lapinlahden Lähteen kahviossa, ehditäänkö laittaa paperinukkenäyttely valmiiksi. Hyvinhän se ehdittiin laittaa. Ei ollut onneksi kiirettä, vaikka menikin iltaan asti. 

Jännitystä kerrakseen

Näinkin voi käydä:

Menin tänään apteekkiin tarkoituksenani ostaa reseptilääkkeitä, joista toinen oli rivatril. En sitten saanutkaan rivatrilia, kun siihen on laitettu, että 90 päivän kuluttua vasta voi hakea lääkettä uudelleen. Enpä ollut sitä tarkemmin katsonut, kun reseptissäni on myös 1-3tbl/vrk tarvittaessa. Olen ajatellut, että voin ottaa maksimissaan 3tbl/vrk, mutta se on tietenkin tarvittaessa, ei joka päivä. Mä oon ajatellut sen maksimiannoksen joka päivälle. 

Joskus nuorempana mulle kävi useinkin niin, että rivatril ei meinannut riittää seuraavaan kertaan. Nyt ei ole käynyt vuosikausiin näin. 

Mulla on 11 tbl rivatrilia, jonka pitäisi riittää mulla 4.7. saakka. Mun täytyy yrittää olla joinain päivinä ilman sitä ja joinain päivinä ottaa puolikasta, että sitä on sitten, kun sitä enemmän tarvitsee. Täytyy nyt vaan toivoa, että ei tule liian jännittäviä päiviä.

Juhannuksen jälkeen mulla olisi seuraavan kerran paperinukkenäyttelyyn liittyvää juttua. Toivoisin, että se näyttely voitaisiin jo koota tuolloin. MUTTA nyt mulla on vähemmän tätä rivatrilia, eli täytyy samalla toivoa, että sitä riittäisi noihin päiviin. En tiedä, minä kellonaikana näyttelyä kootaan eli onko siellä Lapinlahden Lähteen kahvilassa samalla asiakkaita. Rauhallisempaa olisi tietenkin jos saisi koota näyttelyn ilman, että siellä on asiakkaita paikan päällä. Siihen pystyisi keskittymäänkin paremmin. No, ompahan ainakin uusi kokemus, oli sitten asiakkaita tai ei. 

Sitten on kolme tapahtumaa tiedossa, joista kaksi jo maanantaina, joissa saattaisin tarvita rivatrilia. Kaikki ruokailutilanteet ovat pääsääntöisesti sellaisia. Mutta olen vapaalla, eli kuntoutustuella, en töissä, niin yritän ottaa rennommin. Siis yritän. 

Pienellä rivatril- määrällä oon jo harjoitellut, kun aikaisempi lääkäri vähensi annostusta radikaalisti. Otin tuolloin puolikkaita ja oisinko peräti 1/4 tablettejakin ottanut väliin. En enää niin tarkkaan muista. Mutta hyvin sain sen riittämään, kun se oli riitettävä.

Toivottavasti en tarvitse jättää menemättä sellaisiin tapahtumiin tai tilanteisiin, joihin menisin, jos olisi rivatrilia apuna. 

Ja onhan mulla propral, joka auttaa fyysisiin jännitysoireisiin, esim tasaa sykettä. En tosin ole kovin paljoa kokenut propralin auttavan. Siis että se auttaisi ratkaisevalla tavalla, niinkuin rivatril on auttanut. 

Ainakaan multa ei tule puuttumaan jännitystä elämästä! Mietin jopa, että tämä pitäisi sitä masennustakin kurissa, että se ei tule päälle, kun joutuu tähän enemmän keskittymään. En tiedä. Ajattelin vain. 

Mitä tulee masennukseen, niin tänään en ole juurikaan ollut masentunut. Siivosin tänään ja kävin kaupassa ja apteekissa. Ostin kaupasta mulle ja miehelleni purkkijäätelöt. Jäätelö oli samalla palkinto Mikä tässä on niin vaikeaa?- nettikurssin tehtävästä. 

Tälläistä jännitystä siis tiedossa. 

Yritän pitää mielessä, että 

rohkeutta on mennä peloista huolimatta!

Ei haittaa, vaikka jännittää ja pelottaa. Saan olla juuri minä tälläisena kuin olen. Itse asiassa minun tehtävänäni on olla juuri minä kaikkine heikkouksineni ja vajavaisuuksineni. Yksinkertaisesti, olla ihminen.

Minä mökillä ikkunan alla joskus vuonna 2005.

 

Keskivaikea masennus

Tein Mielenterveystalon masennustestin ja sain keskivaikean/kohtalaisen masennuksen pisteet. Juuri ja juuri, mutta kuitenkin ja olo on sen mukainen, masentunut, väsynyt ja alakuloinen. 

Olen täällä blogissani jo aiemmin kirjoittanut masennuksesta ja keskiviikkona sitä koinkin. Sen lisäksi mulla on ollut väsymystä. Nytkin olisi hyvä olla nukkumassa, vaan halusin kirjoittaa jotain.

Ihan järkyttävä väsymys juuri nyt päällä. Mieliala on samalla tulevaisuuden suhteen epävarma ja pelokaskin. Pelokas siitä, että jos tämä masentunut olo jatkuu ja kuinka kauan se sitten kestää. Pidempiä masennusjaksoja mulla on ollut nuoruudessa. Silloinkin, kun mulla oli joku vuosi sitten epätavallisen paljon itsetuhoisuutta, niin siinä ei ollut ehkä varsinaista masennusta, vaikka olikin voimakasta ahdistuneisuutta ja väsymystä. Sen väsymyksen muistan Auroran päiväsairaalan alkupäiviltä. 

Voinko itse jotenkin vaikuttaa tähän olotilaani, että masennus ei puhkea päälle? Kyllä mä voin yrittää tehdä erilaisia asioita, mutta suoraan sanoen ei huvita. Odotan taas huomista päivää, jos huomenna olo olisi parempi. 

Tämä masennus tuli vähän puskista. Itse voisin ajatella sen alkaneen tällä viikolla. Huomasin erään ystäväni seurassa, että myöntelin kuin lammas kaikkeen mitä hän sanoi. Tai lähes kaikkeen. Se ei tuntunut itsestä hyvältä. Minä olen kuitenkin minä omine mielipiteineni, enkä toisen ihmisen jatke. Samoin erään toisen henkilön kohdalla olen yrittänyt olla myöntyväinen, että tämä henkilö ei vaan suuttuisi. Se on välillä ihan viisasta. Mutta on tärkeää pystyä sanomaan myös negatiivisia asioita sekä ilmaisemaan negatiivisia tunteita. 

Sitten mua on harmittanut se paperinukkenäyttelyn viivästyminen koko ajan. Sille minä en voi mitään, joten on hyvä oppia elämään sen kanssa, että kaikkea ei voi saada heti tässä ja nyt.

Siis jos mun tämä masentunut ja alakuloinen oloni jatkuu parin päivän tai muutaman päivän kuluttua, yritän saada aikaiseksi tehdä uudelleen tuon masennustestin ja jos silloin tulos on samansuuntainen, niin otan yhteyttä psyk poliklinikalle. 

Laitan tähän linkin tuohon Mielenterveystalon masennustestiin: 

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsearviointi/Pages/BDI.aspx?fbclid=IwAR2Rix4pLaiA_EFINUjMhcdFSggdreJeMWJlIn1tPm7M10Zvg2L7ccqKJ9o

Tässä taas mun tämän iltainen tulokseni ja Mielenterveystalon tulkintaa siitä. 

Vielä loppuun Carola Häggvistin laulamana Håll Mitt Hjärta

Lohdutuksen sanoja

Tähän ajattelin koota lohdullisia aforismeja sekä Raamatun jakeita, joita olen koonnut facebookista ja netistä. 

To be continued...

Kaksi kuvaa rankasta vuodestani

Tänään oli hyvä päivä eilisen masentuneen ja alakuloisen päivän jälkeen. Tosin ilta sitten on ollutkin vaikeampi. 

Tuntui pahalta, kun läheinen ihminen mesosi mulle tilauksesta, joka ei ollut vielä tullut. Mä oon vastannut tuosta tilauksesta. Hän kuitenkin pyysi anteeksi. 

Sitten halusin ottaa tänne blogiini vuoden 2002 kuvia, jolloin voin todella huonosti ja sehän sitten alkoikin masentamaan. Tuona vuonna olin kaksi kertaa psykiatrisessa sairaalassa, vuoden alkupuolella päivystyksessä ja vuoden loppupuolella osastolla. Vuoden loppupuoli varsinkin oli rankka. 

Olen kirjoittanut tarkemmin itsetuhoisuudestani ja sairaalakäynneistäni tässä kirjoituksessa:

 https://newdaymy.blogspot.com/2022/05/itsetuhoisuutta-ja-sairaalakaynteja.html

Tähän kirjoitukseen otan kännykällä otetut kuvat kahdesta tuon vuoden kuvasta.

Minä joululomalla 2002/2003 vuoden vaihteessa.

Hesperian sairaalassa huoneessani 2002 vuoden loppupuolella.

Tuosta vuodesta 2002 on nyt 20 vuotta. Se on pitkä aika. Mennyt on mennyttä ja olen siitä selvinnyt, samoin kuin myöhemmistäkin vaikeista ajoista. 

Usein kun mulla on ollut tosi vaikeaa, olen alkanut neuloa kaulahuivia. Sitä tehdessä ei tarvitse paljoa ajatella niin halutessaan ja saa jotain konkreettista aikaan. Kaksi muuta kaulahuivia tein muutama vuosi sitten, kun mulla oli poikkeuksellisen paljon itsetuhoisuutta. Toisen niistä aloitin ja tein sitä Auroran päiväsairaalassa ollessani. Voi olla, että otin sen myös kotiin tehtäväksi. En enää muista. 

Ja on lohdullista tietää, että apua on aina saatavana. 

"Breath of heaven Hold me together Be forever near me Breath of Heaven Breath of Heaven Lighten my darkness Pour over me your holiness For you are holy Breath of Heaven"

Amy Grantin Breath of Heaven. Tämä laulu oli mulle myös tärkeä Hesperian sairaalassa vuonna 2002. Mulla on muistikuva, että siellä pidettiin levyraati tai vastaava ja mä valitsin mm tämän kappaleen yhdeksi kappaleeksi. Mun yksi kaikkien aikojen suosikkikappaleista.

Laitan myös tähän loppuun Mieli ry:n kriisipuhelimen numeron:

Masennusta ja alakuloa

Tänä päivänä on väsyttänyt. Nukuin pitkästä aikaa koko yön. Mutta nukuin pitkälle keskipäivään asti. Söin aamupalan ja menin uudelleen nukkumaan ja nukuin vähän vaille neljään. Ennen uudelleen nukkumaanmenoa ystäväni soitti.

En ole muuta tehnyt tänään kuin tyhjentänyt tiskikoneen puhtaista astioista ja laittanut likaiset astiat tilalle, nukkunut ja ollut facebookissa ja netissä. Nyt illalla kävin antamassa parvekkeen kukille vettä ja nypin huonot pois.

Otin illalla myös beroccaa, mutta eipä tuo ole juurikaan auttanut. 

Voi sanoa, että on masentanut tämä väsymys ja toimettomuus. Tietenkään joka päivä ei tarvitse saada aikaiseksi mitään. Voi vaan olla ja levätä. Mutta toki toivoisi, että se lepo olisi ilosta käsin olevaa, josta samalla nauttisi. Olen myös kuntoutustuella psyykkisistä syistä, niin minulla on senkin puolesta ihan lupa levätä. 

Huomiselle on ainakin yksi tekeminen. Menen käymään vanhuksella, jota käyn katsomassa Saalemin ystäväpalvelun kautta. Tulee siis väkisinkin lähdettyä ulos neljän seinän sisältä.  

Yritän tässä samalla koota tätä päivää. Onko mun masennukselle ja alakulolle muita syitä kuin tämä väsymys? Ei ole varsinaisesti mitään tapahtunut. Paitsi sellainen, että koin että mua ei huomioitu netissä yhdessä ryhmässä. Käynkin kurkkaamassa, onko sinne tullut muita kirjoituksia. 

Huokaus. Eihän siellä ollut. Itse asiassa kukaan ei ollut sinne kirjoittanut. 

Sitten paperinukkenäyttelyn laittaminen venyy ja venyy. Se tuntuu turhauttavalta. Mutta mun pitää yrittää sen kanssa olla kärsivällinen. Siihen liittyen tänään otin netissä yhteyttä yhteen firmaan, jossa myydään mm esitetelineitä ja laitoin kysymystä, osaisivatko he neuvoa, minkä kokoisia telineitä olisi hyvä ottaa paperinukeille. Tämä yhteydenotto oli siis heidän sivuillaan olevalla lomakkeella ja tuo liike oli jo mennyt kiinni tuolloin, joten vastannevat lähipäivinä. 

Paperinukkenäyttelyyn liittyen voisin järjestää sinne tulevia paperinukkejani selkeämmiksi kokonaisuuksiksi, vaan en ole jaksanut. Lisäksi voisin tehdä nimikylttejä, joihin laittaa mahdollisesti myös infoa paperinukesta, jos sitä on itselläni saatavana. Olen Minun paperinukkeni blogiini kerännyt tietoa joistain paperinukeista mm niiden piirtäjistä, milloin ne on tehty, jos se on tiedossa yms. Tätäkään en näin väsyneenä jaksa tehdä. Katsotaan, saanko aikaiseksi ylipäätään tehdä näitä nimikylttejä. 

Huomaan, että tämä kirjoittaminen auttaa tähän olooni. Monta kertaa käy niin. 

No tähän heti perään oloni kääntyi huonommaksi, kun luin Duodecimin sivuilta masennuksesta. Ajattelin silti ottaa tähän sen linkin, sillä siinä on asiantuntevaa tietoa masennuksesta: 

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00389

Toivonkin joko tähän iltaan jo parempaa oloa tai viimeistään että yön yli huomenna olisi parempi päivä. Realistisesti ajatellen, on hyvä yrittää ottaa jokainen päivä sellaisena vastaan kuin se tulee ja tarvittaessa hakea apua, jos masentunut olotila pitkittyy. 

Aina on Jumala suurempi

 Tällä kirjalla on voimallinen nimi: Aina on Jumala suurempi. 

Mitä tahansa omassa elämässäni on menossa tai sinun elämässäsi on menossa, saat luottaa siihen, että Jumalalla on kaikki valta. Ilman Jumalan sallimatta ei tapahdu hyvää eikä pahaa. Vaikka elämän vaikeuksien kohdatessa tai katsoessa maailman pahuutta, sitä kyselee ikuista miksi- kysymystä. Tai missä Jumala olit, kun annoit tämän tai tuon asian tapahtua? 

On asioita ja tragedioita, joita kuullessaan ei voi käsittää, miten sellaista voi tapahtua. On olemassa sellaista pahuutta ja julmuutta, josta ei haluaisi edes tietää. Ei, ennenkuin se sattuu liian lähelle omaa itseä. Eikä kaikkien tragedioiden ytimessä ole aina pahuus. On vain suunnaton paha olo tai sitten psyyke on järkkynyt niin pahasti.

Raiskaus, murha, insesti, onnettomuudet, fyysinen ja henkinen väkivalta, vain joitain mainitakseni.

Se, että kokee vaikkapa psyykkistä kipua, siihen ei luonnollisestikaan tarvita mitään edellä mainittuja tapahtumia. Psyykkinen sairaus voi tulla kenelle tahansa siinä missä fyysinenkin vaikkapa jokin parantumaton sairaus, syöpä tai joku muu sairaus.

Missä Jumala olit kun minuun koski niin paljon? Miksi jätit minut yksin? 

Tiedätkö, ei Jumala ole jättänyt sinua koskaan yksin. Kaikkiin miksi- kysymyksiimme me ei saada täällä maan päällä vastausta. On niin paljon rakkaudettomuutta. Niin, rakkaudettomuutta. Rakkaus on lääke kaikkeen. Se, että toinen ihminen välittää sinusta, on lähellä, kun sinulla on suru tai tuska. 

Toinen ihminen heijastaa Jumalan rakkautta. Ja kaikkein suurimman rakkauden teon Jumala teki lähettämällä ainokaisen Poikansa, Jeesuksen, tänne maailmaan, että meillä olisi hänen kauttaan yltäkylläinen elämä jo täällä maan päällä, mutta myös iankaikkinen elämä kerran Taivaan kodissa. 

Jeesuksessa kaikki elämän tarkoitukset ja salaisuudet ovat kätkettyinä! Myös ne kipeät miksi- kysymykset. Me ei täällä maan päällä ymmärretä kaikkea kovuutta, rakkaudettomuutta ja julmuutta, mitä moni ihminen saa kohdata,  Mutta ottaessaan vastaan Jeesuksen, ihmisen ei tarvitse kärsiä yksin. Jeesus ristinkuolemallaan kärsi meidän puolestamme, että me saisimme syntimme anteeksi ja kerran iankaikkisen elämän. Jeesus voitti ja on voittanut kuoleman ja pahan vallan.

Jeesus ei luvannut ottaa pois kärsimystä maailmasta, mutta hän on luvannut olla meidän KANSSAMME niissä KÄRSIMYKSISSÄ! Eikö ole ihmeellistä! Hän on luvannut antaa kaiken pelon keskelle rauhan ja turvan. Jeesuksessa on rauha.

"Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa turvallisella mielellä, minä olen voittanut maailman."

"Minun armossani on sinulle kyllin, sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa."

"Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö."

Minun voimavarani on usko. Minun voimavarani on Jeesus kaikessa kivussa, pelossa ja kärsimyksessä, mitä olen jo saanut kokea ja ehkä vielä tulen kokemaan. Onneksemme emme näe tulevaisuuteen. Sitäkin turvallisempaa on kulkea Hänen kanssaan 

joka on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. 

Hänen kanssaan joka on

Tie, Totuus ja Elämä.

Sillä

aina on Jumala suurempi!

Omantunnon vaivoja

 Sellainen sanonta on kuin "Ken vaivojansa vaikertaa, on vaivojensa vanki..." Omantunnon vaivoihin voisi ainakin osittain päteä tämä sanonta.

Mulla on aina ollut herkkä omatunto. Saatan tuntea syyllisyyttä sellaisista asioista, mistä yleensä tavalliset ihmiset eivät tunne syyllisyyttä. Kuten vaikkapa äsken siitä, että jaoin Mikä tässä on niin vaikeaa?- nettikurssin tehtävän oman vastaukseni videoituna Beautiful Stranger facebook- sivuilleni sekä yhteen toiseen ryhmään. Otin sen välillä pois, ja välillä laitoin takaisin ja pohdin nettikurssin alustalla toimintaani. 

Mikä siinä aiheutti syyllisyyttä? Oikeastaan se, että käytin toisen henkilön lanseeraamaa termiä sisäinen kannustaja. Ja ajattelin jotenkin, että omin toisen keksimän sanan omaan vastaukseeni. Se vaan kuvasti päinvastaista kuin tehtävässä pohdittavaksi annettua sisäinen piiskuri- sanontaa. Mietin myös samalla sitä, että saiko ryhmästä jakaa julkaisuja muualle. Mutta kyseessä oli ja on siis minun henkilökohtainen vastaukseni itseäni koskien. Huomaat, että kaikesta voi tehdä monimutkaista, varsinkin kun omaa herkän omantunnon ja on vähänkään väsynyt. 

Olen myös pakottanut välillä joissain tilanteissa itseäni pois herkästä omastatunnosta, silloin kun en voi sille mitään, koska muuten se kiusaisi ihan liikaa.

Joissain asioissa herkkä omatunto on myös hyvä asia. Ainakin pidän itseäni suhteellisen luotettavana monissa asioissa. Ja luotettavuus on tärkeää vaikkapa työelämässä. Silti liian herkkä omatunto on usein rasite. Kun alkaa vatvomaan asioita, joita ei oikeasti tarvitsisi miettiä sellaisella intensiteetillä. Mulla välillä herkkä omatunto kiusaa niin, että tulee mieleen soittaa johonkin palvelevaan puhelimeen. Nyt en äkkiseltään muista, olenko niin tehnyt, mutta en ihmettelisi, vaikka olisinkin. 

Mun väliin sairaalloisen tarkka omatunto kumpuaa tietenkin jo sieltä lapsuudesta ja kasvatuksesta. Olen kertonut varmaan moneen kertaan jo sen, että saimme isän puolelta autoritäärisen uskonnollisen kasvatuksen. Toki isässä oli paljon hyviäkin piirteitä, mutta hän oli oman aikansa kasvatti ja toimi varmasti oman parhaan kykynsä mukaan.

Tämä tarkka omatunto voisi liittyä myös mun voimakkaaseen jännittämiseenkin. Molemmissa on sellaista kontrollin tarvetta, että kaikki menee varmasti oikein ja hyvin. Välillä jopa neuroosiksi tai pakko-oireeksi asti.

Onneksi herkkä omatunto ei ole aina minua vaivaamassa, vaan voin ottaa asioita välillä rennomminkin.