Toukokuun viimeinen päivä oli ja meni. Joskus vuosia sitten tämä oli se päivä, jolloin koulut loppuivat ja ylioppilaat saivat lakkinsa. Näin oli minunkin aikanani silloin kauan sitten. Siitä on menty ylä- ja alamäkeä ja välillä tasaista matkaa jo monta vuosikymmentä.
Elämä on myös erilaisia etappeja. Missä vaiheessa omaa matkaa oletkaan, toivon sinulle niitä onnen hetkiä ja riittävän vahvoja kenkiä jalkaasi. Ollaan armollisia niin itselle kuin toisille. Me harvoin tiedämme, mitä kaikkea kukakin on matkansa aikana saanut kokea. Kokemukset saakoon vahvistaa ja tehdä sydämen avoimeksi ymmärtämään myös elämän pimeämpiä hetkiä voidakseen nähdä valoisat päivät entistä kirkkaampana.
Tulevana lauantaina ylioppilaat saavat lakkinsa. Toivon heille kaikille kuin myös ammatistaan valmistuville kaikkea hyvää elämässä. Ei liian siloteltua tietä, että pysyisi realistisena elämälle ja voisi oppia jotain elämästä. Mutta riittävästi onnen hetkiä, voidakseen myös nauttia elämästä ja sen kauneudesta.
Toivon ihan jokaiselle edes jonkun ihmisen lähelleen, jonka vieressä on hyvä olla.
Mihin suuntaan elämä kuljettaakaan, muista aina, että sinua rakastetaan. Jos tuntuu, että et ole saanut sitä kokea, niin saat olla varma että on eräs, jonka rakkaus ei lopu koskaan. Hänen nimensä on Jeesus. Ja Hän on itse Rakkaus ja Elämä. Tie, Totuus ja Elämä. Miten turvallista on tarttua hänen käteensä ja antaa hänen johdattaa läpi tämän monin paikoin niin pimeän maan.
"Thy Word Is A Lamp Unto My Feet And The Light Unto My Path."
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti