Elämän merkityksestä sekä yhteydestä toisiin ihmisiin

"On vaikea ymmärtää elämän merkitystä näin yksinäisenä. Elämän merkitys tulee niin pitkälti toisten ihmisten kautta."

Näin olen kirjoittanut päiväkirjaani vuonna 2003. En ollut tuolloin vielä naimisissa, joten yksinäisyyden tunteet korostuivat välillä hyvinkin kipeinä.

Tuo yllä oleva ajatus sai minut oikeastaan kirjoittamaan tätä uutta blogikirjoitusta, pohtimaan omaa elämääni ja samalla sen merkitystä. 

Meidät ihmiset on luotu toisiamme varten. Siksi onkin surullista, että kaikki eivät löydä elämänkumppania tai riittävästi hyviä ystäviä. Toki siis naimisissa ollessaankin tarvitsee muitakin ystävyyssuhteita kuin ainoastaan oman kumppaninsa.

Sillä on suuri merkitys, kuinka opimme liittymään toisiin ihmisiin. Jos ei ole päässyt kehittymään psyykkisesti tasapainoisesti, ihmissuhteissa tulee lähes varmuudella olemaan ongelmia. Voi olla liian riippuvainen toisesta eikä ole päässyt vielä olemaan samalla erillinen ja kuitenkin yhteydessä toiseen. Muistelen erään kirjan nimenäkin olevan "Yksinäisyydestä erillisyyteen ja yhteyteen." Kirjan nimi jo kertoo paljon. Että suhde puolisoon voisi olla kutakuinkin tasapainossa, tarvitsee se sitä, että ei ole ripustautunut toiseen liikaa ja että kykenee olemaan myös yksin tuntematta liikaa ahdistusta ja pelkoa hylätyksi tulemisesta. Olla itsenäinen, terveellä tavalla.

Minä joskus vuonna 2003

Mitä tulee omaan psyykkiseen kehityshistoriaani, niin varsinkin nuorempana olin läheisriippuvainen. Onneksi olen siitä kasvanut pois. Nykyään olen palannut ikäänkuin taaksepäin introverttiyteen. Huomaan viihtyväni paljon kotona. Tosin minulla on täällä aviopuoliso, niin ei tarvitse olla yksin ja voi silti puuhastella omia asioita. Liian paljon kotona olemisessa on omat haasteensa. Sitä tarvitsee tuulettumista kodin ulkopuolella sekä muiden ihmisten tapaamista. Mutta sitäkin sopivassa suhteessa. Jos on liikaa tapahtumia ja ihmisiä ympärillä, niin itseäni ainakin alkaa uuvuttamaan ja helposti jopa stressaantumaan. Ja liikaa stressiä mun tulisi välttää jo oman psyykkisen hyvinvointini vuoksi, että ajatukset eivät ala laukkaamaan ikävimmillään itsetuhoisesti. 

Elämän syvin merkitys löytyy itselläni uskosta Jeesukseen. Se antaa turvallisen pohjan ihan kaikelle, mitä elämä tuo tullessaan sekä menneen ymmärtämiseen ja tulevaisuuteen.

Tähän loppuun vielä Suomen Raamattuopiston Säätiön sivuilta tämän päivän lohdullinen luku:

https://sro.fi/paivan-sana/?fbclid=IwAR0eWSRco5hefzz3mnoxapdeSKvA0hVMryuxErUXDUa_ZvJoiRiS8KLL11I

Elämän päivien ketju on kallis

Elämä on luopumista. Ainakin se alkaa olla jo tässä iässä sitä. On opeteltava luopumaan ja päästämään irti.

Kävin äitini luona torstaina hoivakodissa ja olin siellä yötä. Tulin eilen takaisin kotiin. Äidilläni on ollut alzheimerin tauti jo diagnosoituna yli 10 vuotta. Hoivakodissa hän on ollut jo muutaman vuoden. Käynti meni oikein hyvin. Silti en voinut välttyä liikutukselta ja itkulta siellä. Kun elämä on jo tuossa vaiheessa loppupuolta kuin äidillä, niin silloin on niin hauras. Äiti on myös paljon laihtunut. Hänelle tosin maistuivat KAIKKI ruuat, jotka hänelle syötin ja jotka olivat tarjolla.

Sain järjestettyä äidille torstaiksi ehtoollisen, mistä olen iloinen. Tai tarkemmin ottaen kysyin sitä mahdollisuutta puhelimessa hoivakodista ja he järjestivät sen. Kuulin hoitajalta, että äiti oli ollut hyvin mukana ehtoollisen vietossa. Hän oli myös ilmoittanut jo haluavansa lähteä täältä pois, mikä ei ole ollenkaan tavatonta äidin iässä ja tilanteessa. Täytyy sanoa, että äitini on ollut hyvin skarppina, jos hän on tuollaisen pystynyt ilmaisemaan. Hänellä on nimittäin alzheimerin tauti todella pitkällä. Äidin kanssa ei synny juurikaan vastavuoroista puhetta enää. Äiti oli puheliaalla tuulella varsinkin torstaina ja jutteli omia asioitaan ja välillä vähän sain siinä olla mukana. Perjantaina lähtiessäni, kun sanoin äidille "Hei hei", hän vastasi siihen "Hei hei!"

Täällä länsimaissa kuolema on edelleen tabu. Toivoisi, että siihen tulisi muutosta ja se nähtäisiin luonnollisena osana ihmiselämää, sillä väistämätön tosiasiahan on, että se kohtaa meidät jokaisen silloin, kun sen aika on. 

Minun käteni äitini kädessä 12.1.2024

Luopuminen tekee kipeää. Läheisen poismeno tekee kipeää. Tässä yksi aamu itkin rajusti sitä, että äiti ei enää elä mitä todennäköisimmin pitkään. Minut herkisti varsinkin erään fb- kaverin julkaisu oman läheisensä poismenosta.

Kaikella on aikansa täällä meidän elämässämme, niinkuin Saarnaaja hyvin kuvaa Raamatussa. Meillä jokaisella se meille määrätty oma aika. Ja miten arvokkaita ovat KAIKKI päivät ja hetket, vaikka monta kertaa niin ei tunnu, niin kuitenkin välillä saa kokea siunattuja hetkiä matkan varrella.

Me ihmiset monesti arvotamme aktiiviset vuodet arvokkaimmiksi, mutta kuinkahan Taivaan Isä arvottaa? Itse uskon ja haluan uskoa, että Hänen maailmassaan usein juuri sillä, mikä on heikkoa, sillä onkin suurempi arvo. Ei siksi, että minä jotain olisin, vaan siksi, että Hän saa sijaa enemmän minussa.

"Elämän päivien ketju on kallis, niistä ei yhden ees kadota sallis."

Äiti Pyhtitsan luostarin ikkunassa 2012

Uuden edessä

Halusin otsikoida tämän kirjoituksen "Uuden edessä" nimellä, sillä jonkin verran ihan uutta on tiedossa. Olemme nimittäin muuttamassa. Ensi viikolla, joulunalusviikolla on muuttopäivämme. Tällä hetkellä minua se jännittää. Olen myös väsynyt ja osittain toipilas, kun olin vähän yli viikon flunssassa. Miehenikin oli kipeänä. Juuri piti tulla vielä kipeäksi muuton alla. Voimme tosin sillä lohduttautua, että meillä on aikaa vuoden loppuun, jos ei ensi viikolla saada jostain syystä nyt muuttoa tehtyä. 

Onko siis ihme, jos kroppa huutaa jännitystä! 

Emme muuta kovin kauas edes. Tällä samalla saarella pysymme. Alue ja postinumero tosin muuttuvat. Ja kerros! Se on yksi mikä myös pikkuisena peikkona kolkuttelee välillä. Uusi kotimme on nimittäin 4. kerroksessa ja mulla on aina ollut kova korkeanpaikankammo. Mutta kun kävimme katsomassa, parvekkeella olo ei tuntunut kovin pahalta ja siinä on lasitukset. Lisäksi se on ihanan iso ja pitkä parveke. Muuten asunto on pienempi kuin tämä. 

Ehdimme asua tässä nykyisessä kodissamme lähes 14 vuotta. Tähän on niin ollut kiintynyt. Silti muutto on lähes välttämätön. Tarvitsemme edullisemman asunnon.

Mua muuten innoitti tämä uuden blogikirjoituksen aloittaminen, kun luin yhdessä facebook- ryhmässä erään toisen henkilön blogikirjoituksen omista asioistaan. Kirjoittaminen monta kertaa jäsentää ajatuksia ja oloa. Toivottavasti se tekee sitä myös nyt. 

Amy Grantin The Christmas Collection cd- levy on kuulumassa.

Uuteen kotiin on tarkoitus hankkia joulukuusi! Olen aina tykännyt joulusta ja tämä joulukuusen hankkiminen ilahduttaa mua.

Nyt väsyttää. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että en ole enää juurikaan kipeä. Pikkuisen migreeni yrittää tehdä tuloaan. Toivottavasti ei tulisi. Tämä ruudulla oleminen ruokkii sitä väsymyksen ja voipuneiden jäsenien lisäksi. Tänään saimme mieheni kanssa ihan kivasti pakkaushommia tehtyä.

En ole vielä tässä täysin rentoutunut. En alkuunkaan. Mutta minulla on lupa olla juuri niin heikko tai vahva kuin kulloinkin koen olevani. 

Olen hyvä näin. Sitä mun on hyvä kertoa itselleni useamminkin varsinkin silloin, kun olen haavoittuvaisempi. Kaikella on tarkoituksensa! Myös minun kipuilullani jännityksen ja pelkojen maailmassa. Niin, ja vielä kun muistaa sen, kenen hallinnassa on elämäni, mieli usein jo alkaa rauhoittua. 

Sitten tämän muuton lisäksi uutta on se, että mulle aletaan hakea pysyvää eläkettä. Mulla on vuosi 2024 vielä määräaikaista kuntoutustukea ja sen jälkeen olisi ajatuksena päästä pysyvälle eläkkeelle. En osaa sanoa vielä etukäteen, tulenko kipuilemaan asian kanssa. Tällä hetkellä koen sen hyvänä asiana itselleni. Sillä tosiasia on, että olen osatyökykyinen. Edelleen voisin tehdä keikkaa eläkkeen ohella, mikä on minulle ollut tärkeä juttu. Ja piristää samalla saada vähän lisätienestiä, kuin pitää työkykyäkin yllä.

Voi hitsi kun jännittää vieläkin. Vatsassa on ihan perhosia ja kroppa jonkin verran jännittynyt. Yritän hengittää syvään. Flunssan jäljiltä on vielä limaa kurkussa...mutta helpottipa, sieltä irtosi pala.

Voisin alkaa myös haaveilla, mitä kaikkea aion tehdä eläkkeellä. Siis kunhan ensin pääsen eläkkeelle. Joka tapauksessa mulla on vielä vuosi myös tosiaan määräaikaista kuntoutustukea. Haluaisin aloittaa pitkästä aikaa uimisen. Siis sellaisen säännöllisen liikkumisen samalla. Olisin iloinen, jos pystyisin lukemaan kirjan alusta loppuun niin, että pystyisin siihen keskittymään. Siitä on aikaa, kun olen lukenut kirjan kokonaan.

Niin...

"Logiikka vie sinut paikasta A paikkaan B.

Mielikuvitus vie sinut minne tahansa." 

- Albert Einstein -

Siispä seuraavaan kertaan.

Sodasta ja rauhasta

 Reilu viikko sitten lauantaiaamuna terroristijärjestö Hamas hyökkäsi brutaalisti Israelin kimppuun ja aloitti sodan. 

Ukrainan sodasta taas tuli kuluneeksi jo 600 päivää.

Kuinka nämä sodat ovat minuun vaikuttaneet? Alkuun olen seurannut tiiviisti molempia sotia mm twitterissä, nykyisessä X:ssä. Ihmismieli on siitä kumma, varmaan jonkinlainen suojautumiskeinokin, että sitä alkaa turtumaan uutisiin sodista, kun niistä kerrotaan päivä, viikko ja kuukausi toisen perään.

Ihmiskunta on aina sotinut, vuosisadoista ja tuhansista toiseen. Ahneus, vallanhalu, kosto, viha... mitä syitä onkaan sotia.

Sodassa menehtyy aina sivullisia uhreja. Hamasin aloittamassa sodassa heitä on kuollut poikkeuksellisen paljon; niin israelilaisia kuin palestiinalaisiakin.

Sota saa aikaan ihmisessä poikkeuksellista pahuutta ja julmuutta. Omaa maataan tulee voida puolustaa, mutta sotimisellakin on omat säännöstönsä ja yksi niistä on välttää sivullisia uhreja ja tarpeetonta väkivaltaa. Tämä kuitenkin harvoin onnistuu, eikä todellakaan ole nytkään onnistunut. Venäjä on ollut julma ja väkivaltainen, samoin terrorijärjestö Hamas.

Sota aiheuttaa pelkoa. Pelkoa mm siitä, että entä jos se leviää isommalle alueelle ja tulee liian lähelle omaa maatamme tai jopa maan rajojemme sisäpuolelle niin että olemme osana sotaa käyvää maata. Nyt ei kuitenkaan ole sellaista näköpiirissä. Tosin Viron ja Suomen välisen Balticconnector- kaasuputken rikkoutuminen oli omiaan aiheuttamaan huolta, mitä Venäjä mahdollisesti tuossa vieressämme meinaakaan. Kaasuputken rikkoutumisen syytä ei ole saatu kuitenkaan selvitettyä.

https://yle.fi/a/74-20054683

Olin eilen Israelin tukitapahtumassa eduskuntatalon edustalla. Se oli rauhanomainen ja koskettava tilaisuus. Siellä puhuivat mm kansanedustajat Peter Östman ja Atte Kaleva. Lisäksi muita koskettavia puheita pidettiin. Tilaisuuden olivat järjestäneet ICEJ, Patmos Lähetyssäätiö sekä Suomen Karmel- yhdistys.

Maanantaina 16.10.2023 saimme suru-uutisen presidentti Martti Ahtisaaren kuolemasta. Hän oli todellinen rauhanmies, jollaista tämä aika olisi nyt kaivannut. 

Hänellä oli myös elämään liittyviä viisaita ajatuksia, niinkuin monilla valtion päämiehillä usein on. Tässä yksi sellainen:

Itseäni innoittaa juurikin tuo ajatus, mitä hyvää minä voisin tänään tehdä jollekin. Toki omien voimavarojen mukaan.

Olen uskossa ja Raamatussa kerrotaan paljon lopun ajoista. Israelin valtion synty ja tapahtumat Israelissa ovat selkeitä lopun ajan merkkejä.

Viimeinen sana on Jumalan. Ilman Hänen sallimustaan ei tapahdu hyvää eikä pahaa. Jeesuksen veressä meillä on suoja yltyvää pahuutta vastaan. Rakkaus voittaa vihan. Aina. Sen vuoksi ei ole merkityksetöntä, kuinka me suhtaudumme nyt käytäviin sotiin ja ihmisiin, jotka ovat sodassa eri puolella kuin me. Useinhan sodissa on ns pahikset ja hyvikset. Silti harvemmin, jos koskaan, sodalla on todellista voittajaa. Senverran paljon se tuottaa kauhua, tuskaa ja kuolemaa. Meidän valinnoillamme on merkitystä. Valitsemmeko rauhan ja rakkauden vai vihan ja koston. Hyvällä ja pahalla kun on taipumusta kietoutua jopa sukupolvien ketjuksi. Siksi meidän tehtävämme on yrittää pitää tuo ketju rakkauden ja rauhan ketjuna.

Minä Israelin tukitapahtumassa 15.10.2023.

Apua on tarjolla

 Suomi on jälleen valittu maailman onnellisemmaksi maaksi, jo kuudennen kerran. Näin varmasti on monella mittarilla. 

Silti maassamme liian moni voi psyykkisesti huonosti. Monessa paikkaa Suomessa ei pääse ajoissa hoitoon. Tähän on saatava muutosta. Samoin asenneilmapiirin on tärkeä muuttua mielenterveysongelmien ja psyykkisten sairauksien osalta. 

Viikonloppuna saimme kuulla surullisen ja järkyttävän uutisen Salatut elämät- sarjan näyttelijän, Jasmin Voutilaisen kuolemasta. Hän kärsi vakavasta masennuksesta.

https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/bceffbac-3e3f-4d98-bd15-9bc41548daa9?fbclid=IwAR3OVZdRQCe4G3k_QvpI1GiB49XD4lnshsucuBhBMoFZ5RJRrdN76vQ3WSo

Uutinen järkytti varmasti monia. Ainakin itse myönnän sen järkyttäneen ja puhuttelevan sen verran, että päätin aloittaa kirjoittaa tätä uutta blogikirjoitusta.

Kun nuori ihminen kuolee, se tuntuu aina niin väärältä ja ennenaikaiselta. Kun kuoleman taustalla ovat mielenterveyden ongelmat, tulee hälyytyskellojen soida niin terveydenhuollossa kuin yhteiskuntana.

Mm Mieli ry tekee äärimmäisen tärkeää työtä itsemurhien ehkäisyssä. Olen itsekin käynyt joitain vuosia sitten, kun olin poikkeuksellisen itsetuhoinen juuri Mieli ry:ssä juttelemassa asioistani.

https://mieli.fi/tukea-ja-apua/itsemurhien-ehkaisykeskus/

Itselläni on ollut jo pidemmän aikaa hyvä tilanne, kun olen voinut olla psykiatrian poliklinikan asiakkaana. Sinne nimittäin on pitkät jonot varsinkin täällä Helsingissä. Olen myös kuntoutustuella, joka auttaa siinä, että ei ole työstä tulevaa stressiä samalla lailla kuin kokoaikatöissä tai enemmän keikkatöitä tehdessä.

Mieleeni tuli myös, että kuinka kouluissa terveydenhoidon tunneilla käsitellään psyykkistä hyvinvointia? Psyykkisestä hyvinvoinnista voisi olla vaikka oma kurssinsa tai jopa oppiaineensa kaikille peruskoululaisille jatkuen ammatillisissa oppilaitoksissa opiskeleville sekä lukiolaisille.

On tärkeää, että pidämme huolta läheisistämme ja ystävistämme. Ihan vain kysymällä yksinkertaisesti "Kuinka sinä voit?" ja "Voisinko jotenkin auttaa?" jos näen, että toinen ei voi hyvin. Aina voin kehoittaa toista menemään ammattiavun piiriin tai mennä sinne yhdessä toisen kanssa. 

Mieli ry:n auttavat tahot löydät tältä sivustolta: 

https://mieli.fi/

Mieli ry:n valtakunnallinen kriisipuhelinnumero on 24h/vrk

09 2525 0111

Akuutissa kriisitilanteessa soita 

112

Punaisen Ristin kokoama sivusto auttavista puhelimista:

https://www.punainenristi.fi/hae-apua-ja-tukea/auttavat-puhelimet-ja-palvelut-kotimaassa/

Kirkon keskusteluapu:

https://evl.fi/kirkonkeskusteluapu

Muista, apua on saatavana!

Olet rakas ja arvokas.

 

Uuteen vuoteen

Uutta vuotta 2023 on eletty jo kaksi viikkoa.

Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Päivät ovat soljuneet omalla painollaan.

Keikkatöitä kävin tekemässä päiväkodissa tällä viikolla kahtena päivänä ja ne päivät menivät ihan hyvin.

Olen kahden eduskuntavaaliehdokkaan tukitiimeissä ja niissä hommissa aika välillä vierähtää.

Niin, olen hurahtanut canva- ohjelmaan. Olen tehnyt sillä niin vaalimainoksia kuin paperinukkekuvituksiakin. Otin syksyllä canva pro- ohjelman, ja siinä on taustanpoistaja, joten se mahdollistaa paljon enemmän sitä, mitä ja miten voi tehdä kuvituksia tai mainoksia. 

Mitä sitten toivon tältä vuodelta?

No ainakin tasapainoa ja mielekkyyttä sekä innostusta eri asioihin. Sopivasti keikkatöitä ja vapaaehtoishommia sekä omaa aikaa ja vapaata.

Jotain piristystä olisi myös kiva saada arkipäiviin. Ehkä joku pienimuotoinen matka tai matkoja. Ainakin Hämeessä tulee käytyä äitiä katsomassa ja varmaan myös Itä-Suomessa kaksoisveljeni haudalla.

Eilen illalla nukkumaan käydessä tuli ikävä kaksoisveljeäni ja itkuhan siinä vähän pääsi.

Suurin osa lumista on sulanut pois. Lunta olikin välillä tosi paljon. Itse toivoisin vielä kunnon talvea ennen kevään tuloa. 

Entiset coretex- kenkäni menivät myös pohjasta rikki ja oli ostettava uudet. Ystäväni tuli mukaani niitä etsimään ja kengät löytyivät keskustan Sokokselta. Olihan niillä hintaa, mutta toivottavasti taas kestäisivät. Edelliset kestivätkin reilun 9 vuotta! 

Elämäkin on vähän niinkuin kengät! Niihin kannattaa satsata, niin ne kestävät kulutusta ja käyttöä paremmin. Se mitä olen nyt vähän niitä käyttänyt, niin ainakin uusilla coretex- kengillä on ollut hyvä kävellä.

Uudet coretex- kenkäni

Toivotan oikein Hyvää alkanutta Uutta Vuotta juuri sinulle! Olkoon sinullakin riittävän vahvat kengät kulkea eteenpäin niin ylä- kuin alamäessä, haastavammassa maastossa kuin kepeällä niityllä. Itselleni toivon, että kenkäni kestäisivät vielä pitkään. Toivon sinulle Jumalan siunausta ja johdatusta ihan kaikkeen, mihin sitä tarvitset! Enkelivartioita tämän vuoden matkallesi!

Surua ja kaipuuta

Menetin kaksoisveljeni sumuisena lokakuun päivänä 27.10.2022. Ehdimme käydä sanomassa jäähyväiset Itä-Suomessa ennen hänen kuolemaansa. Olimme yhden yön siellä ja molempina päivinä kävimme katsomassa kaksoisveljeäni. Hän oli tuolloin sairaalan teho-osastolla letkuissa eikä avannut silmiään enää. 

Tämä kuolema tuli tosi nopeasti. Tiistai-iltana tuli soitto kotiin, että kaksoisveljeni on aivokuollut ja torstaina iltapäivällä hän oli jo poissa. Itse asiassa hän reagoi vielä kun siellä oli tunnusteltu mm jalkapohjia ja muita kipupisteitä. Meidän aikana hän kohotti hartioitaan ja ihan kuin olisi kääntänyt päätään toista veljeäni kohti. Kaksoisveljeni sai massiivisen aivoverenvuodon tiistaina. Hän oli kaatunut ilmeisesti jonkun toisen asunnolla ja ystävät olivat sitten soittaneet ambulanssin. Näin muistan kerrottaneen.

"Päivänä sumun ja harmaan

tuli sinun vuorosi lähteä pois. 

Emme vielä sinua millään antaneet ois."

Yllä oleva kuva on autosta matkalla kohti Itä-Suomea jättämään jäähyväiset. Nuo päivät olivat tosi sumuisia.

Kaksoisveljeni kuolema tuli yllättäen, vaikka osattiin pelätä sitä aina välillä, että kuinka kauan kroppa kestää sitä hänen elämäntapaansa. Hän kärsi alkoholismista koko aikuisiän. Välillä oli kuivia kausia. 

Mulle veljeni oli kaikin puolin rakas. Soitin hänelle melko usein ja juteltiin. Kävin viime vuosina ystäväni luona kotipaikkakunnallamme aina kerran vuodessa ja tuolloin tuli käytyä samalla kaksoisveljeni luona.

Alkuun itkin ja surin ja välillä suru muuttui ahdistukseksi. Kävinkin juttelemassa tästä kaksoisveljeni kuolemasta Kriisipäivystyksessä muutaman kerran. Siellä mulle sattui todella hyvät ammattiauttajat. Sain supportiivista, tukea-antavaa keskusteluapua siellä. Hienoa, että Helsingissä on tarjolla tälläinen palvelu asukkailleen ja vielä ihan ilmaiseksi! Olin siellä käynyt aiemminkin, kun vanhempi veljeni kuoli traagisesti 2014.

Itseäni surussa on auttanut musiikki. Kuuntelin paljon Petri Laaksosen In Memoriam - Elät aina minussa sekä Katso, sinä elät cd- levyjä. Niissä lohdulliset sanat yhdistettynä Petri Laaksosen musiikkiin ja lauluun toivat ja ovat tuoneet paljon lohtua.

Viime aikoina olen kuunnellut paljon ihan joulumusiikkia. Se rauhoittaa. 

Välillä olen soittamassa kaksoisveljelleni tajutakseni, että enhän enää voi hänelle soittaa ja kysyä kuulumisia ja kuulla hänen ääntänsä. Onneksi on muistot ja on tullut otettua joitain kuvia hänestä. Tällä viikolla kävin suurennuttamassa kaksoisveljeni rippikuvan ja laitatuttamassa siihen kehykset. 

Pääsimme kaksoisveljeni kanssa ripille 1984

Hautajaiset olivat tosi pienimuotoiset. Meitä oli vain me kaikkein läheisimmät paikalla. Ne olivat viikko sitten perjantaina kotipaikkakunnallamme Itä-Suomessa. Itkin melkein koko hautajaisten ajan. Kyllä se vaan on sen verran tunteisiin käyvä tilaisuus. Siinä konkretisoitui, että kaksoisveljeni oli siinä arkussa ja ne olivat viimeiset jäähyväiset. 

Kaksoisveljeni urheili paljon nuorempana. Hän juoksi Helsinki City Marathonin vuonna 1995 ja tämän lisäksi hiihti paljon. 

Minä ja kaksoisveljeni jouluna 1999

Suru on vielä läsnä aika ajoin sekä kaipaus. Tulenkin kaipaamaan sinua, kaksoisveljeni koko loppuelämäni. Olit ja olet minulle rakas.

Arjen haasteita ja onnistumisia

 Olen pitkään kulkenut tasaista tietä psyykkisen vointini suhteen. Ei ole ollut suurempia notkahduksia huonompaan suuntaan, mikä on tietenkin hyvä. Välillä tulee mieleen ahdistavia ajatuksia, mutta saan ne karkoitettua pois. 

Se mitä kaipaan, on edelleen osaan viikkoon lisää tekemistä, mielekkyyttä. Minulla jää vielä päiviä, jolloin saatan nukkua paljon. Tulee oltua netin äärellä ihan liikaa sekä valvottua. Unirytmi on siis vähän keikahtanut ilta ja yöpainotteiseksi sekä samaan aikaan saatan herätä todella aikaisin, kuten tänä aamunakin. Mieheni juuri ehdottikin lempeästi, eikä ensimmäistä kertaa, että hän laittaa tähän koneeseen mulle lapsilukon. Toisaalta se voisi olla ihan viisasta ainakin vähän aikaa.

Kotitöitä olisi tehtävänä, vaan mua laiskottaa ryhtyä niihin. Netti; twitter ja facebook koukuttavat mua liikaa. Jumitun tänne nettiin. Kyllä täällä on paljon hyviäkin juttuja, mutta pitäisi elää myös muutakin elämää.

Eli valvominen ja samaan aikaan tosi aikaisin herääminen sekä liiallinen tietokoneen äärellä oleminen tylsistyttävät. Sopivassa suhteessa netti on virkistävä ja innostava paikka, mutta kokopäiväisenä monta tuntia vietettynä se ei oo hyvä. Se on helppo ratkaisu päivän tekemisiin, mutta pitkässä juoksussa kaipaa muutakin elämää. 

Pieniä arjen tekemisiä tähän viikonloppuun voisi olla Hesareiden lajittelu ja niiden vieminen roskiin. Sitten meillä on lettuaineksia, niin niiden tekemistä. Pulloja voisi viedä taas kauppaan. Keittiön maton puisteleminen ja lattioiden imurointi. Voisi katsoa, mitä pyykkiä pitäisi pestä. 

Yksi tärkeä asia olisi suihkussa käynti. En muista, kuinka olen siitä kertonut, mutta se on tuottanut mulle jo pidemmän aikaa ongelmia. Pahimmillaan voi mennä noin viikko, että saan käytyä suihkussa pesulla. Jos ei ole minnekään varsinaista menoa, niin se jää ja jää, kun olen kokenut sen työläänä.

Olen yrittänyt käydä viime aikoina kerran viikossa keikkatöissä päiväkodissa ihan jo senkin vuoksi että saa lisää rahaa. Yleensä koen myös päiväkotityön mielekkäänä. Tämän syksyn keikkapaikat ovat olleet myös omalla laillaan haastavia. Minut on otettu vastaan ihan hyvin, mutta en ole saanut positiivista palautetta, niinkuin aina välillä ennen tuli saatua.

Sitten onnistumisina ja hyvinä kokemuksina pidän viikko sitten ollutta KD Naisten liittokokousta, jossa olin mukana. Samoin aiemmin skidikirkon pitäminen Saalemissa meni mukavasti. Odotan myös innolla Helsingin kirjamessuja. Ostin netistä jo sinne liput itselleni ja ystävälleni.

Yksi mahdollinen haaste tulee olemaan nyt loppuvuodesta ja ensi vuoden alusta. Nimittäin rivatrilia ei ole saanut Suomesta. Siinä on saatavuusongelmia. Fimean sivujen mukaan rivatrilia olisi tulossa vasta tammikuun lopulla. Mulla on vielä jonkun verran rivatrilia, mutta mainitsin torstaina tästä uudesta tilanteesta hoitajalleni psyk polin ryhmän jälkeen ja hän sanoi viestittävän siitä lääkärille. Tää mun hoitajani soittikin jo eilen ja sanoi että mulle on kirjoitettu rivatrilin tilalle oxaminia ja sitten kun rivatrilia taas saa, palataan siihen lääkitykseen. Oxaminia en ole aiemmin käyttänyt ja voi olla että se ei ole niin vahva lääke. Oxamiiniinkin mulle on laitettu vaan jotain 1-2tbl/vrk ja lisäksi siinä taisi olla joku rajoitus myös, milloin sitä voi aina seuraavan kerran hakea. No mutta en täysin pulaan jää rauhoittavan lääkkeen suhteen. 

https://www.fimea.fi/-/rivatril-valmisteilla-saatavuushairio-korvaavia-tuotteita-selvitetaan

Päiväkirjaanikaan en ole pitkään aikaan kirjoittanut. Sitä olisi myös hyvä kirjoittaa. Samoin kuin lukea Raamattua säännöllisemmin, vaikken jaksaisikaan lukea kuin sieltä täältä. 

Syksy on ollut kaunis. Eilen sateli vettä ja tällekin päivälle on taidettu luvata vesisateita, mutta sitä se syksy on, vaihtelevaa säätä kauniin poutaisista päivistä sateisen harmaisiin päiviin. Oma mieli voi silti olla hyvä tai huono, oli sää millainen tahansa. Näin on ainakin omalla kohdallani. Se ei onneksi ole niin vahvasti riippuvainen säästä eikä vuodenajoista, vaikka aurinkoinen sää usein piristääkin. 

Unen merkitys

 Unella on suuri merkitys hyvinvointiimme. Jo yksi huonosti nukuttu yö kostautuu usein heti seuraavana päivänä. 

Unen merkitystä ei tule edes mietittyä jos nukkuu yönsä hyvin. Vasta silloin kun se alkaa olla ongelma, sitä pakostikin joutuu miettimään.

Itselläni on ollut jonkin verran vaikeuksia unirytmin kanssa. Valvon usein pitkään, minkä lisäksi saatan herätä todella aikaisin vaikkapa jo puoli neljältä tai aiemminkin. Tällöin mulla on monta kertaa ollut tapana tulla nettiin ja someen; twitteriin ja facebookiin. Jos oon ihan hurjan väsynyt, nuokun ja menen takaisin nukkumaan, mutta jos vireystila on sellainen, että jaksaa valvoa, menen vasta myöhemmin aamulla nukkumaan tai sitten jopa jatkan siitä alkavaan päivään. 

En osaa tarkalleen sanoa, mikä on tehnyt unestani näin pätkittäistä ja miksi herään niin aikaisin. En ole mielestäni varsinaisesti masentunutkaan. Ainut syy mitä keksin on se, että itselläni on niin paljon aikaa. Jos olisin töissä, niin se luontaisesti väsyttäisi sen verran, että nukkuisin kerralla pidempään. Tai näin olettaisin. Myös se, onko edellisellä päivällä ollut kuinka paljon tekemistä, vaikuttaa tietenkin. 

Itselläni on mahdollisuus nukkua myös päivisin, mutta se ei tietenkään korvaa hyvää yöunta.

Välillä olen aamusta myös luova ja innostun kirjoittamaan vaikkapa tätä blogiani, kuten nyt. Täytyy kyllä myöntää, että olen juuri nyt myös väsynyt. Mieleni teki vaan aloittaa kirjoittaa tästä aiheesta.

Uni vaikuttaa mielenterveyteen tosi paljon. 

https://www.terve.fi/artikkelit/uni-ja-mielenterveys

Unen tärkeydestä seuraavaa:

https://thl.fi/fi/web/elintavat-ja-ravitsemus/uni

Yritän mennä tässä aamulla vielä nukkumaan.

Aika nuoruuden ei koskaan palaa

Minä 19- vuotiaana

Itselläni on ollut välillä ikäkriisiä. Olen nyt 53- vuotias ja jos armon vuosia vielä saa elää, niin tässä olisi vielä kolmisen vuosikymmentä elämää jäljellä.

Se, mitä ajattelin tähän kirjoittaa, on nimenomaan sitä, mistä mun ikäkriisini kumpuaa. Mulla se tulee pitkälti ulkomuodon muutoksista, on tullut kiloja lisää, itselläni hiukset eivät kasva samalla lailla enää kuin ennen ja joudun käyttämään silmälaseja. No silmälaseja olen joutunut käyttämään jo lukioikäisestä. Myöhemmin pidin paljon piilolinssejä. Silmälaserleikkaus vuonna 1999 vapautti silmälaseista vähän yli 10 vuodeksi, jolloin jouduin uudelleen hankkimaan lasit. 

Olen aikaisemminkin todennut mielestäni jossain blogikirjoituksessani, että olen monta kertaa ulkonäkökeskeinen. Ulkonäkö on tuonut itselleni aikoinaan lisävarmuutta olemiseen. Tottakai, kun huomaa nykyäänkin peilistä katsottuna, että onkin ihan ok ja välillä jopa suht kivannäköinen, niin se piristää. 

En myöskään ole jaksanut innostua liikkumisesta, mikä olisi mun ikäisenä ihan elinehto. Tykkään uimisesta, niin sitä mun pitää yrittää saada aikaiseksi tehdä.Sitten helppo liikunnanmuoto on kävely, tosin itselleni se vaatii ponnistuksia nykyään. En meinaa innostua miehenikään kanssa kävelylenkille menemään. Olisi otettava itseään niskasta kiinni. En ole edes masentunutkaan, mikä on muuten kiitosaihe, kun sitä välillä silloin aiemmin oli tulossa, mutta joka onneksi sitten häipyi pois. 

Tässä mun ikäkriisini lyhkäisyydessään. Ei mitään dramaattisen vakavaa, mutta sellaista itsetuntoa välillä alentavaa. 

Sellainen sanonta tuli mieleeni kuin että, 

"Kuka se kissanhännän nostaa, jos ei kissa itse."

Eli pää pystyyn vaan. Olen ihan yhtä hyvä kuin kuka toinen tahansa. Ja toista minua ei ole eikä tule. Olen siis ainutlaatuinen. Sinä olet ainutlaatuinen! 

Minä kesällä tänä vuonna

Amy Grantin laulusta All I Ever Have To Be sanoituksia

Syksyisiä suunnitelmia ja haaveita

Syksyllä monet meistä aloittavat jonkun harrastuksen tai jatkavat niitä harrastuksia, jotka ovat kesän aikana olleet tauolla. 

Itselläni on jo ihan riittävästi tekemistä päiviini, että tarvitsisin niihin mitään lisää. En ole varsinaisesti aloittanut mitään uutta muuta kuin että olin yhden päivän pitkästä aikaa keikkatöissä päiväkodissa. Se meni ihan hyvin siihen nähden varsinkin, että olen viimeksi tehnyt keikkaa viime vuoden puolella. Olin varannut toisenkin keikkapäivän tälle viikolle, vaan tulin kipeäksi ja se oli peruttava. Tarkoitukseni onkin syksyn aikana käydä pienimuotoisesti tekemässä keikkaa päiväkoteihin.

Jatkan myös skidikirkon pitämistä Saalemissa pienemmille. Sehän ei siis ole läheskään joka sunnuntai, vaan esimerkiksi itse varasin tänä syksynä kolme vuoroa, jolloin pidän sitä. Lisäksi tarkoitukseni on ottaa uusi vanhus, kenen luona aloittaa käymiset, sillä tämä kenen luona kävin kolmisen vuotta, pääsi Taivaan kotiin. 

Olen myös lupautunut kahdelle eduskuntavaaliehdokkaalle olla tukijoukoissa mukana. Toinen heistä on täältä Helsingistä ja toinen muualta päin Suomea. Halusin ottaa myös Helsingistä ehdokkaan, jonka tukijoukkohin pyysin päästä, koska samalla paikkakunnalla olevana siihen saa tietenkin erilaisen imun itse tekemiseen. 

Reilun viikon kuluttua on Kiiltokuva- ja paperinukketreffit, johon tarkoitukseni on osallistua. Yksi ystävistäni on myös halukas tulemaan mukaan. Ja jos tämä onnistuu, olisin oikein iloinen siitä. 

Luottamustoimeni myös jatkuu niin, että saan siihen apuja muilta yhdistyksen jäseniltä. Tätä tehtäväähän mä oon jännittänyt ja stressannut.

Mieheni kanssa olemme mahdollisesti menossa käymään mökillä ja se on tietenkin pieni irtiotto täältä Helsingin hulinasta. Samalla olisi tarkoitus tavata nuoruuden ystävääni.

Toivon kuitenkin kaiken toiminnan ja touhun keskellä, että on sopivasti omaa aikaa rauhoittua ja ottaa aikaa omille ajatuksille ja haaveille.

Meillä on mieheni kanssa myös uusi elämäntilanne alkanut, kun mieheni äiti, anoppini kuoli kesällä. Miehenihän oli omaishoitajana iäkkäälle äidilleen, joka asui 24/7 täällä meillä kotona useamman vuoden ajan. Vaikka onkin ollut surua, niin on tullut aika suunnata katsetta toisella lailla tulevaan. 

Toivon tietenkin myös mahdollisimman jännitys- ja pelkovapaata syksyä ja talvea. Ne tietyt jännitykset ja pelot mulla on, mutta että voisin vaikka olla joissain tilanteissa vähäisemmillä tarvittavilla lääkkeillä. Siitä tulikin mieleeni, että kerran kuussa jatkuu psykiatrian poliklinikalla ryhmäkäynnit. Olen tykännyt niistä kyllä ihan.

Ps. Otin tuohon ylemmäksi kuvan, jossa on kirjoja, jotka oisinko kaikki hankkinut tämän vuoden alusta. En ole niitä saanut luettua. Innostun aina kirjoista ja eri teemoista, mutta sitten nykyään itse lukeminen jää vaan vähäisemmäksi. Helsingin kirjamessuille haluaisin kyllä taas tänä vuonna päästä. Tarkoitus olisi sinne mennä, ellei tule mitään muuta. Nautin siitä ilmapiiristä siellä kirjojen ja muiden oheistuotteiden äärellä.

Se kaikista tärkein

Jokainen meistä jättää jäljen tänne maailmaan, kun aika kerran meistä jättää. Mitä sinä haluaisit jättää jälkeesi?

Itse haluan jättää jälkeeni omanlaiseni eletyn elämän. Sen, että on mennyt ja tehnyt asioita peloista ja jännityksistä huolimatta. 

Haluaisin, että minut voitaisiin muistaa siitä, että olen välittänyt toisista ihmisistä. 

Toivoisin, että voisin heijastaa elämälläni Jumalan rakkautta. Itsessänihän en voi tehdä yhtään mitään, ellei Jumala anna minulle sitä rakkautta. 

Raamatussa Jeesus lupaa Matteus 7:7 - 8

"Anokaa,niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan."

Jos mahdollista, toivoisin, että joku voisi löytää kauttani Jeesuksen. 

Kuinka sitten Jeesus löydetään? Kuinka tulla uskoon? 

Pyytämällä Jeesus omaan elämään. Sanomalla vaikkapa seuraavasti:

"Tässä olen Jeesus. Haluan seurata sinua. Tule elämääni ja anna kaikki syntini anteeksi."

Jeesus lupaa, että Hänen verensä puhdistaa kaikesta, kuulitko, kaikesta synnistä. Ei ole sellaista syntiä, jota Hän ei voisi antaa anteeksi. Ainoastaan Pyhän Hengen pilkka on sellainen, mutta olen ymmärtänyt, että tuossa tilassa ihminen ei edes tunne synnintuntoa.

Avaa Raamattu ja aloita vaikkapa Johanneksen evankeliumista, tai sitten Uuden Testamentin alusta Matteuksen evankeliumista. Sillä

"Usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen Sanan kautta." - Raamatusta - 

Käy seurakunnan kokouksissa kuulemassa Jumalan Sanaa ja ole yhteydessä toisiin uskoviin. Näin uskosi saa vahvistusta. Netistä löytyy paljon Raamatun opetuksia ja  TV7 lähettää koko ajan hengellistä ohjelmaa sekä radiokanavista Radio Dei sekä Patmos radio.

Kerro muille, että olet tullut uskoon. 

Paavalin kirje Roomalaisille 10:9

"Jos sinä siis tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, niin sinä pelastut."

Itse en ole paljoakaan suoraan evankelioinut toisia ihmisiä. Olen aina ajatellut, että en ole siinä kyllin taitava tai jotain sellaista, että se kuuluu pastoreille ja muille seurakunnan työntekijöille. Mutta itse asiassa kyllä se kuuluu meille kaikille uskoville. 

Kuinka kertoa Jeesuksesta tuputtamatta. 

Rukoile - puhun samalla itselleni - että sinulle avautuu tilaisuus puhua tai vaikkapa kirjoittaa Jeesuksesta. Siitä, kuinka sinä tulit uskoon ja mitä Jeesus on tehnyt sinun elämässäsi. Mitä Hän merkitsee sinulle. 

Itselleni usko on voimavara. Tarvitsen Jeesusta elämääni. Vain Jeesus voi antaa sellaisen turvan ja rauhan, mitä mikään muu ei maailmassa voi antaa. 

Johannes 14:27

"Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö."

Itse otin vastaan Jeesuksen elämääni teini-iässä. Uskon sisar, Raamatun opettaja Enni Savitie johdatti minut uskoon. Tämän jälkeen itselläni oli monta kertaa epäuskoa siitä, olenko nyt varmasti uskossa ja kävin usein seurakunnan edessä rukoiltavana, milloin sinne pyydettiin. 

Olen myös kasvanut uskovaisessa kodissa ja voi sanoa, että olen ollut koko ikäni uskossa. Mutta on tärkeää tehdä erillinen uskon ratkaisu.

Jeesus sanoo "Minä olen Tie, Totuus ja Elämä." Hän on tie Jumalan luo, ja tie kerran Taivaan kotiin. 

Elämme aikaa, jolloin synnistä ei saisi suoraan puhua. Maallistuneen yhteiskunnan lisäksi monet uususkonnot viehättävät monia, samoin kuin ateismi. Ihminen etsii elämässäolon syitä ja hengellisyyttä monista lähteistä, sillä Jumala on laittanut iankaikkisuuden kaipuun ihmisen sydämeen. Tuon kaipuun voi täydellisesti täyttää vain Jeesus. Maailma on luotu Hänen kauttansa ja Häneen. Ilman Jeesusta emme olisi täällä maan päällä, emme edes pystyisi hengittämään. Hän on Elämä, Hänessä on Elämä. 

Jeesuksessa kaikki elämän tarkoitukset ja salaisuudet ovat kätkettyinä!

Jeesus on lääke mielen kipeyteen, yksinäisyyteen, sairauteen ihan kaikkeen. Mikä elämäntilanteesi onkaan, tule Jeesuksen luo. Hän sinua odottaa. Ihmiset helposti hylkäävät, mutta Jeesus ei koskaan sinua ja minua hylkää. 

Paperinukkenäyttely

Olen iloinen, kun eilen sai laitettua paperinukkenäyttelyn Lapinlahden Lähteen kahvilaan. Mun tehtävä oli suunnitella ja valmistella kaikki hyllyt ja myös kuinka paperinuket saa tarvittaessa pystyyn, sekä kertoa mitä tarvitsen siihen, kun sitä laitetaan; teipit, sakset yms. En ole aiemmin pitänyt enkä suunnitellut näyttelyä, joten se oli aika jännittävää. Tosin kun se pääsi alkuun, ei enää niin paljon jännittänyt. Etukäteen varmaan jännitin eniten sitä. 

Tiistaina kotona mulla oli paljon tehtävää suunnitellessani, mitä tulee kahteen lasivitriiniin sekä isoon kaappiin. Itse asiassa tuli suunniteltua myös kaksi ylimääräistä hyllyä. Niissä meni aikaa, kun etsi laatikoista paperinukkeja ja asetteli niitä paikoilleen. Laitoin niitä aina meidän valkoiselle lyhyelle penkille ja kuvasin ne. Siitä oli todella paljon hyötyä, että olin ne kuvannut ja suunnitellut niin tarkasti näyttelyä koottaessa. 

Tiistaina mulla oli vielä sellainen "elementti" siinä mukana, että en ollut edellisenä yönä nukkunut ollenkaan, joten olo oli sen mukainen lähes koko päivän.  

Rivatrilia oli kertynyt ihan mukavasti, joten se auttoi paljon ja jäi ylikin sen, mitä olin itse varannut eiliselle. Propralia käytin myös tarvittavana lääkkeenä. Siellä Lapinlahden Lähteellä oli sitten loppujen lopuksi niin hyvä tunnelma, vaikka oli asiakkaita, että en tarvinnut siellä käydä erikseen ottamassa tarvittavia lääkkeitä! 

Lapinlahden Lähteen toimintakoordinaattori auttoi mua siirtämällä lasivitriinit toisesta huoneesta. Itse olin mukana vitriinien paikalleen asettamisessa. 

Loppupuolella tämä toimintakoordinaattori teki mainoksen facebookiin näyttelystäni ja kyseli multa, mitä siihen laitetaan. Siihen tuli laitettua myös se, että olen psyykkisistä syistä kuntoutustuella. Se sopii hyvin kyseisen paikan kanssa, kun kyseessä on entinen mielisairaala. Lisäksi tuntui hyvältä, kun siinä mainitaan tämä Beautiful Stranger blogi ja facebook sivut sekä myös Minun paperinukkeni blogi. Minua ilahduttaa myös näyttelyn kesto; se alkoi tänään 30.6.2022. ja kestää aina 14.8.2022. asti. 

Varsinkin eilisestä näyttelyn laittamisesta sekä lopputuloksesta jäi niin hyvä mieli! Mulle tarjottiin odottaessani näyttelyn laittamisen alkua teetä. Sitä tarjosi eräs henkilö, joka myös odotti omaa ryhmäänsä tulevaksi sinne. Näyttelyä laittaessa sain hakea jäätelön pakastealtaasta sekä ihan lopuksi koordinaattori halasi mua vielä.

Ei muuta kuin tervemenoa näyttelyyn!

Evalisa Agathonin paperinukkeja. Kuva kotoa, kun suunnittelin, mitä tulee mihinkin hyllyyn. 

Odottamassa ja samalla jännittämässä Lapinlahden Lähteen kahviossa, ehditäänkö laittaa paperinukkenäyttely valmiiksi. Hyvinhän se ehdittiin laittaa. Ei ollut onneksi kiirettä, vaikka menikin iltaan asti.