torstai 5. toukokuuta 2022

Epävakaa persoonallisuushäiriö

 "Epävakaata persoonallisuutta luonnehtii pitkäkestoinen tunteiden, ihmissuhteiden ja minäkuvan epävakaus sekä impulsiivinen toiminta. Subjektiivisesti yksilö kokee usein voimakasta tuskaa, jota hänen on vaikea kestää ja jonka kanssa hän siksi yrittää tulla toimeen usein epätoivoisin, impulsiivisin ja itsetuhoisin tavoin."

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00994

Pääsääntöisesti olen rauhallinen ja suhteellisen tasapainoinen keski-ikäinen nainen. 

Itselläni epävakautta on esiintynyt ensimmäisen kerran nuorena aikuisena, kun otin  lääkkeiden yliannostuksen. Tämä oli vuonna 1993. Syynä ei ollut mitään ns sen kummempaa kuin mulla oli mennyt välit poikki erään ystäväni kanssa ja siskoni kanssa oli tullut jotain riitaa, niin otin ex tempore silloisia lääkkeitäni.

Itsetuhoisuus onkin yksi epävakaan persoonallisuushäiriön piirteistä. Tästä kerron tarkemmin omassa kirjoituksessaan, kunhan saan sen julkaistua.

Muita piirteitä mulla on ollut se, että en ole pystynyt pitämään työpaikkojani. Niissä on usein vaikuttanut työn stressitekijät sekä ihmissuhdekuviot työpaikoilla. Lisäksi oma lisänsä on mun sosiaalisten tilanteiden peloilla ja jännityksillä. Mulla se on diagnosoitu ahdistuneisuushäiriöksi. Stressinsietokyky ei itselläni ole ikinä ollut vahva. Olen kyllä tarvittaessa sitkeä ja siitä toki kertoo se, että olen vuodesta ja vuosikymmenistä toiseen aina jotain yrittänyt, oli se sitten opiskelua, työtä tai vapaaehtoistyötä.

Ihmissuhteissa epävakaus on vaikuttanut varsinkin nuorena niin, että ystävyyssuhteita saattoi mennä poikki. Elin myös tunteella enemmän monia asioita. Toki moni asia liittyy ihan nuoruuteen ja itsensä etsimiseen sekä itsenäistymiseen.

Itsenäistyminen alkoi itselläni tavallista myöhemmin. Siihen vaikutti paljon voimakas sosiaalinen jännitys ja pelko sekä eristäytyneisyys yläasteella ja lukiossa, joiden kanssa täytyi jotenkin tulla toimeen myöhemminkin.

Kävin kyllä kokeilemassa siipiäni täällä Helsingissä 20senä nuorena. Sain töitä eräästä sairaalan arkistosta ja siinä työssä olin peräti 8 kuukautta. Tein kuitenkin lopulta hätäisen ratkaisun ja sanoin itseni irti ja olin päivän tai kaksi toisessa työpaikassa, kunnes palasin kotikaupunkiini.

Ensimmäisen oman vuokra-asuntoni hankin ollessani 24- vuotias. Se oli tosi kiva kalustettu yksiö keskustassa. Opiskelin tuolloin kauppaopistossa ja sain opinnot suoritettua ihan kohtuullisesti.

En ala koko sirpaleista työhistoriaani tähän kertomaan. Mutta siis se on ollut omanlaisensa tilkkutäkki lähinnä koulunkäyntiavustajan sekä lähihoitajan töitä lastenhoitajana päiväkodeissa. Senverran kuitenkin, että pisin työsuhteeni on noin 2,5 vuotta ja muut siitä lyhyempiä. Viimemmäksi olenkin tehnyt keikkatöitä ja sijaisuuksia ja niitäkään en sitten jaksanut ja nykyään olen kuntoutustuella. Kuntoutustuella voi toki tehdä pienimuotoisesti töitä. En ole tätä toistaiseksi juurikaan hyödyntänyt ihan koronankin vuoksi.

Aikaisemmin vaihdevuosien aikaan, kun mulla oli tavallista enemmän itsetuhoisuutta, yritin käydä myös DKT- ryhmäterapiassa. Siitä ei sitten tullut mitään, sillä olin tuolloin senverran huonossa kunnossa.

https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/katsausartikkeli/dialektinen-kayttaytymisterapia-epavakaan-persoonallisuuden-hoidossa/?public=5e04689b28b424f9e9f3dcb7ce07c420

Nykyään mulla ei ainakaan painoteta epävakaata persoonallisuushäiriötä tiedoissani. Eikä sitä ole ollutkaan. Kuntoutustuki on rauhoittanut itseäni, kun ei ole samanlaisia stressitekijöitä kuin vaikkapa työelämässä. Mulla myös välillä mielestäni otettiin tämä diagnoosi kokonaan pois, kunnes se palautui vaihdevuosien aikaan.

Aikoinaan olen ostanut kirjan Epävakaan persoonallisuushäiriön hoito ja laitan tähän lopuksi siitä kuvan. Tiedon hankkiminen omista sairauksista ja oireista on yksi sellainen, mitä olen itse harrastanut vuosien mittaan aina kunkin diagnoosin ollessa pinnalla. Omien voimavarojen mukaan tietenkin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti