Sinä riität

 Oletko kokenut, että sinut on jätetty porukoiden ulkopuolelle tai huomaat, että jonkun ystävistäsi on vaikea hyväksyä sinua tai joitain piirteitä sinussa? Itse olen ja varmasti moni muukin on.

Olemme ihmisinä laumaolentoja ja laumasta poikkeaminen suuntaan tai toiseen saa osan ihmisistä reagoimaan niin, että haluaa ottaa etäisyyttä erilaiseen yksilöön. Tälläinen ihminen saattaa kokea häpeää toisen ihmisen seurassa, että tulee itsekin leimatuksi vaikkapa mielenterveysongelmien stigmalla. Myönnän, että itsellänikin on sellaisia tilanteita, joissa on täytynyt kamppailla itseni kanssa, että voisin hyväksyä toisen juuri sellaisena kuin hän on. Tämä on mulle tärkeä asia. Haluan pystyä hyväksymään erilaisuutta. Ja sydäntäni lähellä ovat erityisesti mielenterveyden ongelmista ja psyykkisistä sairauksista kärsivät ihmiset sekä myös kehitysvammaiset omalla aidolla tavallaan. Lisäksi vanhukset, mutta vanhuushan on niin luonnollinen tila. Kaikki me vanhenemme. Mielenterveys ja psyykkiset sairaudet tulevat luonnollisesti itseäni lähelle, koska kärsin itsekin näistä ongelmista ja meillä on näitä lähisuvussa.

Mutta meidän tulee rakastaa kaikkia, siis ihan kaikkia ihmisiä juuri sellaisena kuin he ovat. "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi" on Raamatussa rakkauden kaksoiskäskystä toinen. Ja toinen on "...ja Jumalaa yli kaiken." 

Suorituksista sen verran, että itse tavoittelen monen kiltin tytön tavoin virheetöntä suoritusta tehtävistä. Ja sehän on monta kertaa mahdotonta ihmisenä. Mitä voisi tapahtua, jos tekisin virheen? Pelkään, että mulle huudetaan tai huomautetaan jotenkin ilkeästi siitä. Se tuntuu pahalta. Samoin virheen tehneenä asettaa itsensä arvostelulle ja kritiikille. Mutta kun virheistä voi oppia. Ja ehkäpä joskus jonkun asian suhteen virheen tekeminen ja siitä oppiminen onkin se paras tapa oppia. Myös palautteen antaminen voi olla rakentavaa ja voi opetella ottamaan vastaan palautetta. Palautteen vastaanottaminen on nimittäin tärkeää kaikissa työtehtävissä.

Kuitenkin me riitämme juuri tällaisina. Meidän tulisi riittää niin itsellemme kuin lähimmäisellemme. Jumalalle nimittäin riitämme. Ei ole virhettä tai tekoa, jota hän ei ymmärtäisi. Ja jos teemme jotain väärää, Hän on valmis antamaan meille anteeksi, kun pyydämme sitä. Yritetään siis antaa itsellekin ja toisillemme anteeksi. Sitä, millainen on, sitä ei tietenkään tarvitse ikinä anteeksi pyydellä! Olen arvokas, olet arvokas. Minä riitän ja sinä riität juuri sellaisena kuin olet.