Olen eläkkeellä - Olenko siis tuottamaton yksilö?

 Niin, olen työkyvyttömyyseläkkeellä, jolle pääsin vuoden 2025 alusta ja josta olen todella kiitollinen. Silti itseänikin välillä takaraivossa kaivertaa se olettamus, että kuuluisi olla tuottava yksilö tälle yhteiskunnalle. Siis omalla työllään tulla toimeen. Olen kyllä vuosien varrella ihan teinistä saakka tehnyt jotain työtä ja ollut välillä työttömänä. Työhistoriani onkin sellainen omanlaisensa tilkkutäkki ammatillista koulutusta ja eri työpaikkoja toimistotöistä koulunkäyntiavustajaksi aina lastenhoitohommiin päiväkodeissa sekä lasten kotona. Työkyvyttömyyseläkkeellä olen tehnyt pienimuotoista keikkatyötä sekä vapaaehtoistyötä.

Ammatiltani olen yo-merkonomi, koulunkäyntiavustaja sekä lähihoitaja.

Tässä joku vuosi sitten tekemäni cv koulutuksistani ja työpaikoistani:

Olen kertonut eri blogikirjoituksissani haasteistani kouluissa sekä työpaikoilla. Paikoin voimakkaat sosiaaliset jännitys- ja pelkotilat ovat vieneet ja vievät voimavarojani samoin kuin matala stressinsietokyky.

Mielenterveyden syistä eläkkeellä olevia on Suomessa todella paljon ja nuorten osuus on tässä ryhmässä suuri.

https://www.ilmarinen.fi/ajankohtaista/uutiset-ja-tiedotteet/2025/mielenterveyssyista-paadyttiin-tyokyvyttomyyselakkeelle-keskimaarin-44-vuotiaana/

Masennus on nuorten alle 30-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkkeiden suurin syy

https://www.laakarilehti.fi/terveydenhuolto/masennus-nuorten-aikuisten-tyokyvyttomyyselakkeiden-yleisin-syy/

On selvä, että tarvitsemme riittävästi työkykyisiä ihmisiä töihin. Oma kysymyksensä on sitten työttömyys ja se, kuinka töitä on ylipäätään tarjolla.

Haluan niin tässä kirjoituksessani kuin blogissani pitää esillä ja korostaa jokaisen ainutlaatuista arvoa ihmisenä pystyi hän sitten työntekoon tai ei. Työnteko on tärkeä osa monen ihmisen identiteettiä, sillä itse ajattelen kyllä myös vahvasti, että terve ihminen on luotu työtekoon ja ansaitsemaan oma elantonsa. Siitä saa sitä paitsi hyvän mielen, kun pystyy tulemaan omillaan toimeen.

Mutta entä me heikompiosaiset, monet vammaiset ja mielenterveysongelmaiset, alkoholistit tai muuten työkyvyttömät. On sanottu, että hyvinvointiyhteiskunnan mittarina voidaan pitää sitä, kuinka hyvin se pystyy pitämään huolta heikompiosaisistaan. Olen samaa mieltä. 

Me kaikki tarvitsemme sitä, että olemme arvostettuja, oli tilanteemme sitten mikä tahansa.

Jätän tähän lopuksi Jukka Sariolan ajatuksen:

"Kelpaako vain terve ja tehokas ihminen tämän päivän yhteiskunnalle? Jos siihen pyritään, ajaudutaan mahdottomuuteen, sillä epätäydellisyys on olennainen osa ihmiselämää."

Hauras mieli

Mitä olen, kun en jaksakaan tai pystykään siihen, mitä haluaisin. Toive siitä, että "Pystyn mihin vaan vain haluan!" ( toki tietyissä rajoissa ) ei enää pidäkään paikkaansa. Tai sitten se muuttaa muotoaan. Pitää löytää arvonsa muulla lailla kuin aina tekemisen kautta. Olla arvokas ihan omana itsenään ilman mitään vaatimuksia. Voisinko ja osaisinko suoda sen myös itselleni. Toki pystyn edelleen tekemään moniakin asioita. Mutta oman rajallisuuden myöntäminen - ja siihen lisättynä sekin, että elämä on luopumista varsinkin monesta ulkoisesta asiasta. 

Minä Rikki- kun mieli särkyy näyttelyssä 2022

Mietin sitä, että siitä olen iloinen, että olen oppinut monesti olemaan kiitollinen hyvinkin pienistä asioista ja näkemään ehkä juuri sitä kauneutta kaiken haurauden keskellä. 

Tänään on jälleen sellainen päivä, jossa olen joutunut huomaamaan, kuinka rajallinen olenkaan. 

Kerroin aiemmin, että mulla lisättiin aripiprazolia pieni annos. Siinä sivuoireina on mulla ollut paikoin voimakas väsymys sekä viime viikolla oli silmien sumentuminen. Luulin aluksi, että se johtui näön huononemisesta, mutta sitten tajusin, että tästä lääkkeen nostosta se mitä ilmeisimmin johtuu. 

Lääkkeiden sivuoireet voivat alkuun todellakin ikävimmillään aiheuttaa vaikkapa sitä, että joutuu pitämään sairauslomaa tai perumaan keikan, niin kuin minä päädyin tekemään. Pienimuotoinen keikkatyöni on kuitenkin sen verran vastuullista, että siinä on oltava skarppina.

Muutenkin koen, että en jaksa olla niin reipas joissain asioissa, missä vaikkapa viime vuonna olin reippaampi. Tai ainakin muistikuvani ja facebook- päivitykseni viime vuodelta antavat niin ymmärtää. Mun on siis pakko mennä omien voimien mukaan.

Olemme kaikki arvokkaita juuri sellaisina kuin olemme, olimme sitten vahvoja tai heikkoja. Olet, ja olen hyvä juuri tällaisena kuin olen, heikkona ja hauraana sekä toisia tarvitsevana. Kaiken keskellä on hyvä muistaa ja luottaa siihen, että niitä päiviä myös tulee, jolloin saa iloita elämän keveydestä, eikä elämä ja oma olemus tunnu niin väsyneeltä ja raskaalta.

Isä

 Haluan omistaa kokonaisen blogikirjoituksen isälleni.

Isäni syntyi perheeseen, jossa hänellä oli isoveli sekä lapsena menehtynyt sisko. En ole suoraan sanoen osannut pysähtyä edes ajattelemaan, kuinka tämä siskon menetys on vaikuttanut isääni. Isäni oli aikansa kasvatti ja näistä asioista ei juurikaan puhuttu lapsuudenkodissamme. Isän isääni, ukkiamme, meistä sisaruksistamme ei ehtinyt kukaan nähdä, sillä hän kuoli jo 1950-luvulla. Isän äiti, mummomme, oli isän tavoin hyvin voimakastahtoinen persoona. Lisäksi mummolla on ollut jonkin sortin luulosairautta. Olen kertonut ensimmäisessä blogikirjoituksessani, kuinka hän asui meillä, kun me lapset olimme pieniä ja äidille hän oli paikoin todella ilkeä. Äiti on tosin kertonut, että he saivat sovittua kaikki asiat ennen mummon kuolemaa.

Isäni oli siis voimakastahtoinen persoona ja saimme autoritäärisen uskonnollisen kasvatuksen. Hän oli hyvin periksiantamaton. Ei- sana oli paljon kotona käytössä. Ei saanut tehdä sitä, tätä tai tuota. Isä ei luottanut myöskään veljiini, että olisi vaikka antanut joskus auton lainaksi. 

Olen paljon joutunut miettimään vuosien varrella sitä, kuinka isän kasvatusmetodit ja käyttäytyminen on vaikuttanut meihin lapsiin.

Isän kanssa tuli riitaa meillä kaikilla. Hän vaan oli sen verran ehdoton kannoissaan ja mielipiteissään.

Mielipiteistä puheenollen, isä kirjoitti paljon paikallislehteen ja otti kantaa asioihin omintakeisella tavallaan. Olipa hän joku kerta SDP:n ehdokkaana kuntavaaleissakin. Mulla pitäisi olla pieni mainos isästä noista vaaleista, jonka voisin liittää tähän.

Lapsuudessamme kaikki muut sisarukset saivat myös remmistä selkään, paitsi minä, joka olin kaksoisveljeni kanssa nuorin ja kenties herkin jo tuolloin. 

Isälläni oli reuma sekä hän oli lisäksi nuorena keuhkotautiparantolassa ennen naimisiinmenoa. Noista käynneistä parantolassa on tallessa pieni vihkokin, jota isä on kirjoittanut päiväkirjanomaisesti. 

Reuman takia isällä oli pääsääntöisesti kasvisruokavalio. Herättyään aamuisin hän myös hieroi itseään. Sitäkään en ole paljoa ajatellut, että reuman on täytynyt vaikuttaa isään myös psyykkisesti.

Isä oli kova urheilemaan oli vuodenaika mikä tahansa. Hän kävi veteraanikisoissa ja voitti niistä paljon mitaleja palkinnoksi. Välillä olen ajatellut, että kunnioittaisin isäni muistoa sillä, että pitäisin myös itse omasta kunnostani hyvää huolta. Mutta tämä on vaan jäänyt. Nuorena kyllä minäkin harrastin liikuntaa ja isän kanssa joskus saatoin olla lenkillä. Nykyään minusta on tullut niin mukavuudenhaluinen, että liikunta on jäänyt todella vähäiseksi. 

Isäni oli ammatiltaan metallijyrsijä ja teki monta vuosikymmentä Enso-Gutzeitilla Lypsyniemellä työtä ennen jäätyään ansaitulle varhaiseläkkeelle. Tuon ajan mukaisesti isä oppi työnsä työpaikalla. En tiedä ollenkaan, oliko heillä edes mitään koulutuksia noihin aikoihin metallijyrsijän ammattiin. 

Muutenkin isä oli vielä eläkkeellä ollessaankin hyvin työteliäs; kävi puumetsässä, teki puutöitä kotona, alustassa verstastöitä sekä kalasti, pihatöitä unohtamatta.

Isän ansioksi on myös mainittava, että hän piti taloudesta hyvän huolen. 

Hyviä keskusteluja myös syntyi välillä isän kanssa.

Eläkepäivinään isä kävi pitämässä Raamattupiiriä muille vanhuksille. Muutenkin hengelliset asiat olivat hänelle tärkeitä, sillä olihan isä äidin tavoin uskossa.

Vaikka monta väittelyä ja riitaa tulikin isän kanssa, niin isä oli ja on minun isäni, josta olen samalla nykyisin kovin kiitollinen.

Isä jouluna 1998 pitämässä puhetta. Hänellä oli tapana pitää sellainen joka joulu.

Arkikuva isästä ja äidistä kesällä 1991

Harvinainen kuva isästä, jossa hän nauraa noin leveästi, kun täytti 60-vuotta

Vahvuuksiani

Minun sanottiin pitkään olevan ujo ja arka ihan pienestä pitäen. Ja tottahan se onkin. Silti se, kuinka meitä määritetään, sitä alkaa helposti toistamaan. Ujous ja arkuus useimmiten mielletään heikkoihin luonteenpiirteisiin. Tai näin mä olen sen aina tulkinnut. Tämä meidän Suomenkin yhteiskunta arvostaa reippautta ja ulospäinsuuntautuneisuutta, vaikka suomalaisetkin mielletään ulkomailta katsottuna usein ujoiksi ja hiljaisiksi. Eihän tätä voi yleistää, mutta noin niin kuin pääpiirteittäin.

Ajattelin tähän blogikirjoitukseeni kirjoittaa vahvuuksistani, kuinka ne itse koen ja olen kokenut.

Ala-asteella joskus 3. luokalla muistan olleeni reippaampi. Ja vaikka ala-asteaika oli pääsääntöisesti lapsuuden kulta-aikaa, niin olin tuolloin enemmän ujo kuin ulospäinsuuntautunut.

Minä vuonna 1979

Ehkä yksi vahvuus ylitse muiden mulla on päättäväisyys sekä periksiantamattomuus. Jos olen jotain päättänyt, niin menen sitä kohden rohkeasti ja päättäväisesti. Ja rohkeus ei tässä tarkoita, etteikö jännittäisi eri tilanteet, sillä kuten blogiani lukeneet ovat huomanneet, olen sosiaalisten tilanteiden jännitysten mestari - ja silti olen mennyt ja tehnyt asioita, peloista huolimatta.

Rohkeus tehdä asioita peloista huolimatta on siis yksi suuri vahvuuteni. Tätä en tosin aina jaksa, sillä se vie multa tavallista enemmän voimavaroja.

Pitkään pidin yhtenä vahvuutena ulkonäköäni sen jälkeen, kun sain piilolinssit ja aloin meikata. Se toi itseluottamusta.

Kevättalvella 1994

Toisten auttamista pidän myös yhtenä vahvuutenani. Minulla on halu auttaa muita, kun huomaan sellaisen kohteen tai tilanteen, missä voisin olla avuksi. Toki omien voimieni mukaan.

Kun mainitsin ujoudesta ja arkuudesta, niin siihen usein liittyy herkkyys ja herkkyys on myös yksi vahvuuteni. Toki sen kääntöpuoli on haavoittuvaisuus.

Tähän perään lisäisin aitouden. Olen käsittääkseni melko aito ja pyrin hyväksymään jokaisen sellaisena kuin hän on.

Kyky olla läsnä. Tätä tarvitaan paljon varsinkin keikkatöissä lasten parissa.

Leikkimielisyyttä en ole myöskään menettänyt. Pidän paperinukkejen keräilystä ja pystyn oikein hyvin heittäytymään lasten kanssa leikkimään, olemalla kuitenkin aikuinen siinä tilanteessa.

Olin ihan unohtaa. Vahvuuksiin voisi myös laittaa sen, että huomaan helposti kauneutta pienistä asioista tai jopa ränsistyneistä vanhoista taloista ja rakennuksista.

Näin sitä löysin itsestäni monta vahvuutta. 

"Meille on tuttua, miten me kaikki puhkeamme kukkaan sellaisen ihmisen lähellä, joka näkee meissä olevan hyvän ja osaa houkutella esiin parhaan meistä. Ja tiedämme, miten me kaikki kuihdumme sellaisen ihmisen lähellä, joka koko ajan löytää meistä vikoja."

- Desmond Tutu -

Aurora

 Mitä kirjoittaa Auroran sairaalasta? Siitä saisi vaikka kuinka pitkän tarinan historiikkeineen. Oma sairaalahistoriani keskittyy siihen, että olen ollut siellä päivystyksessä yötä ja myös viimemmäksi osastolla turvavuorokauden verran. Siitä olen kertonut viime kuussa Yö osastolla blogikirjoituksessani:

https://newdaymy.blogspot.com/2026/08/yo-osastolla.html

Tässä reilu neljä vuotta sitten kirjoitettu kirjoitus Itsetuhoisuutta ja sairaalakäyntejä, jossa kerron myös mm Hesperian sairaalassa olosta:

https://newdaymy.blogspot.com/2022/05/itsetuhoisuutta-ja-sairaalakaynteja.html

Auroran päiväsairaala tuli tutuksi vuonna 2018, josta alla oleva kuva tuolta ajalta.

Ennen päiväsairaalan n. kahden viikon jaksoa olin Aurorassa siinä keltaisessa yksikerroksisessa rakennuksessa pari yötä. Tuolloin siinä täytyi olla Ensihoidon osasto. Tuo aika oli poikkeavan itsetuhoista aikaa itselläni. Olin saanut myös hiljattain uuden diagnoosin skitsotyyppinen persoonallisuushäiriö/psykoosipiirteinen persoonallisuus, jota mun oli aluksi vaikea hyväksyä. Olen siitä kirjoittanut päiväkirjaani tuona syksynä juuri ennen osastolle pääsyä:

"Kuinka käyttäytyy skitsotyyppisen persoonallisuushäiriön/psykoosipiirteisen persoonallisuushäiriön saanut ihminen? jolla samalla diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö? Mulla siis ne molemmat. Pitäisikö mun siis käyttäytyä vielä pimeämmin? Aikamoinen valta psykiatreilla, kun voivat laittaa ihmisiin stigmoja. Kuinka diagnosointi auttaa? ymmärtämään omaa käyttäytymistä etc. MUTTA voiko se tehdä ihmisestä sairaamman?"

Myöhemmin olen tullut suhteellisen sinuiksi tämän diagnoosini kanssa ja ymmärtänyt, että sen tarkoitus on auttaa minua samalla myös ymmärtämään itseäni ja käyttäytymistäni.

Ennen tuolloin Auroran osastolle menoa Haartmanin päivystyksessä liimailin itseeni Kyllä elinluovutukselle- tarroja; kämmeneen, jalkaan, paitaan rinnan kohdalle. Tässä kuvassa se on otsassani ja olen näköjään jo ihan osastolla

Tein tällaisen piirustuksen osastolla, jonka olen nimennyt Lääkkeiden kiertokulku elimistössä teokseksi

Päästyäni Auroran päiväsairaalaan, muistan, kuinka se oli alkuun TODELLA rankkaa ja väsyttävää. Siellä oli erilaista toimintaa ja ryhmiä sekä aivan ihanat ammattiinsa sitoutuneet hoitajat ja muut työntekijät.

Aloin myös päiväsairaalassa neuloa itselleni kaulahuivia. Kaulahuivin neulominen auttoi myös saamaan ajatuksia vähän muualle ja siinä sai jotain samalla aikaiseksi. 

Tämän kaulahuivin neuloin päiväsairaalassa. Kuva on otettu joskus myöhemmin.

Nyt kun löysin tuon päiväkirjan, missä on vaikkapa tästä Auroran keikasta, niin onhan mulla ollut paikoin todella vaikeaa.

Vajaa 20 vuotta sitten olin Auroran sairaalan tiloissa pidetyllä Ahdistuksenhallintakurssilla. Siellä harjoitettu itsesuggerointi ei sovi itselleni, vaan ennemminkin itsensä hyväksyminen, mikä on samalla huomattavasti syvällisemmin vaikuttavaa. Ainakin minun kohdallani. Silti olen mielelläni menossa uudestaan vastaavalle kurssille tänä syksynä Auroran sairaalan tiloihin.

Tässä wikipedian linkki Auroran sairaalan historiikista, nykyisyydestä sekä hieman tulevaisuuden näkymiä

https://fi.wikipedia.org/wiki/Psykiatrinen_sairaala_(Helsinki)

Ja tässä lopuksi niitä tulevaisuuden näkymiä, kuinka nykyistä Auroran sairaala-aluetta on suunniteltu toteutettavaksi

https://yle.fi/a/74-20195505

Muista, apua on saatavana:

Akuutissa kriisitilanteessa soita 112

Lisäksi jätän tähän jälleen Mieli ry:n Kriisipuhelimen numeron

Mieli ry irtisanoo 13 työntekijää

 Mieli ry:ssä on tänään päättynyt muutosneuvottelut ja se joutuu irtisanomaan 13 työntekijää. Kaiken kaikkiaan vähennykset koskevat yhteensä 21 tehtävää, kun vaikkapa neljän työntekijän työaikaa lyhennetään ja osaan tehtävistä tehdään merkittäviä muutoksia.

https://mieli.fi/uutiset/mieli-ryn-muutosneuvottelut-paattyivat-13-irtisanomista/

Tämä kaikki tuntuu niin pahalta.

Olen itse aikoinaan saanut apua poikkeavan tiiviiseen itsetuhoisuuteeni vaihdevuosien alla juurikin Mieli ry:ssä keskusteluapuna, joka oli suunnattu itsetuhoisille/itsemurhavaarassa oleville. Tämä oli joskus 2018 - 2019 vuosien aikoihin.

Unohtamatta lukuisia käymiäni keskusteluja Mieli ry:n Kriisipuhelimessa vuosien varrella. Tosin Kriisipuhelimeen säästöt eivät kohdennu suoraan, mutta välillisesti ne eivät voi olla siihen vaikuttamatta. Itselleni Kriisipuhelin on edelleen tärkeä apu akuutissa kriisitilanteessa, johon on voinut soittaa ja se on myös turvasuunnitelman lomakkeeseen valmiiksi printattuna.

Kuva Rikki - kun mieli särkyy- näyttelystä Helsingissä 2022

Miksi sitten Mieli ry ja moni muu järjestö on joutunut tähän tilanteeseen, että joutuu irtisanomaan työntekijöitä sekä supistamaan toimintaansa. Uhkana on jopa joidenkin järjestöjen osalla ollut koko toiminnan lopettaminen. Tämä kaikki liittyy ministeri Wille Rydmanin johtamiin STEA-rahoitusten massiivisiin leikkauksiin. Leikkauksia on puolusteltu sillä, että halutaan karsia "turhaa" toimintaa, mikä ei ole suoraan kohtaavaa toimintaa järjestökentillä. Eri järjestöjohtajien palkkoja on kritisoitu ja järjestöjen byrokratiaan on haluttu puuttua. Tässä vaan ei oikein nähdä metsää puilta. 

"Nämä leikkaukset eivät tuo yhteiskunnalle säästöjä. Kun ongelmia ehkäisevä työ supistuu, korjaavan työn tarve ja kustannukset yhteiskunnalle kasvavat. Yli 2000 ammattilaisen irtisanomiset taas lisäävät työttömyyslukuja ja vähentävät verotuloja, eli säästö kutistuu senkin vuoksi. Lisäksi vähenee tuhansien vapaaehtoisten työpanoksen yhteiskunnalle tuoma hyöty, kun vapaaehtoisten koulutusta ja ohjausta ei enää voida nykyiseen tapaan järjestää."

Sari Aalto-Matturi, Mieli ry:n toiminnanjohtaja

Tämä kaikki on järjestötoimintojen alasajoa Suomessa, jossa on luotu vuosikymmenten varrella hyvää ja toimivaa järjestötoimintaa.

Lapinlahden Lähteen puolesta

 

Lapinlahden Lähteen kohtalo on jälleen vaakalaudalla. 

Helsingin kaupunginhallitus linjaa Lapinlahdesta 17.9.2026.

Itselleni Lapinlahden Lähde on ollut merkityksellinen:

Pidin Lapinlahden Lähteen kahvilatiloissa pienimuotoisen paperinukkenäyttelyn kesällä 2022 ja olin myös tuona vuonna mukana Taiteiden yössä kertomassa halukkaille paperinukkeharrastuksestani.

Katsomassa omaa paperinukkenäyttelyäni

Tähän vanhaan kaappiin sai kivasti paperinukkeja esille

Lisäksi keväällä toukokuussa 2024 olin lukemassa Beautiful Stranger - Valoja ja varjoja kirjaani Mental Health Art Weekin Open Mic- tapahtumassa.

Olen ollut sähköpostilla yhteydessä Lapinlahden Lähteen toimintakoordinaattori Katja Liuksialaan Beautiful Stranger - Valoja ja varjoja Osa 2- kirjan tiimoilta. Ajatuksena mennä kenties uudemman kerran sinne lukemaan kirjaani. Haaveissanihan olisi saada kirja omakustanteena jouluksi tai ensi vuoden alun tienoilla.

Lapinlahden Lähteellä on monenlaista yhteisöllistä toimintaa. Ilmapiiri on hyväksyvä ja kaikki ovat sinne tervetulleita. Lapinlahden Lähde ympäristönä on todella kaunis ja upealla paikalla. Minä ja moni muu toivomme, että Lapinlahden Lähde saa jatkaa nykyisenlaista toimintaansa.

Tästä löytyy Lapinlahden Lähteen nettisivut ja suosittelen, että toimit nopeasti ja käyt kertomassa päättäjille, että Lapinlahti kuuluu kaikille. Linkistä löydät pohjan, jonka mukaan voit laittaa sähköpostia päättäjille. Minäkin tein niin.

https://lapinlahdenlahde.fi/miksi-taas/#toimi

Jumala voi

Mitä tahansa elämässäsi on menossa ja tuntui miltä tuntui, sillä päivät ovat erilaisia, muista olet Jeesukselle rakas. Hänellä on AINA suunnitelma sinua varten. Ei tule olemaan sellaista vaikeutta tai tilannetta, josta Hän ei sinua auttaisi. Ihmeellinen Luojamme, jonka hallintavallassa on meidän kaikkien elämämme.

Yllä oleva teksti tuli vastaan facebookin muistoista ja jaoin sen aamulla sinne uudelleen.

Elämä koostuu niin monista asioista. Välillä vaan katse on kuin putkikatse ja katsoo yhdestä ja samasta näkökulmasta asioita. Mutta itseasiassa, kun muistaa katsoa Jeesukseen, todelliseen rauhan ja turvan lähteeseen, niin asiat saavat oikeat mittasuhteet ja mieli usein rauhoittuu. Turvasuunnitelmaankin olen laittanut kohtaan sisäiset selviytymiskeinot Raamatun lukemisen ja rukouksen. Itse asiassa tässä olisi hyvä olla samalla hengellinen mietiskely. Hengellisen musiikin kuuntelu, jota muuten kuuntelen lähes non-stoppina, johdattaa kyllä myös hyvin tähän hengelliseen ajatteluun. Musiikin kuuntelemisen olen myös laittanut turvasuunnitelman sisäisiin selviytymiskeinoihin.

Sitä on tosiaan jumittunut välillä niin siihen kulloiseenkin olotilaan ja mielialaan, että ei näe selvästi, mutta kun turvaudumme Häneen, joka on meidät luonut, turvaudumme samalla Toivoon. Toivoa ja merkitystä kaipaamme kaikki elämäämme. Jotkin asiat muuttuvat, kun elämme elämäämme eteenpäin ja näin kuuluu tapahtuakin, että emme junnaa yhdessä ja samassa kohdassa.

Silti yksi on ja pysyy samana eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Ja Hänen nimensä on Jeesus.

Kun jo Jeesus- nimessä on näin suuri voima, niin mikä voima onkaan itse Jeesuksessa!

Vanhat kirjat ovat monta kertaa syvällisiä ja ennen kaikkea evankelioivia.

Jeesus kutsuu meitä ystävikseen, ihan niin kuin siinä lasten virressä Ystävä sä lapsien. 

Kannattaakin viettää aikaa Hänen seurassaan. Jeesuksen löytää kutsumalla Hänet sydämeensä ja pyytämällä synnit anteeksi. Raamattu on Jumalan Sana ja Sana on Jeesus!

Myönnän, luen nykyään Raamattua aivan liian vähän. Sitä olisi hyvä ja tärkeää lukea enemmän. Siitä löytyy todellinen Elämän Leipä, joka johdattaa kerran meidät Taivaan kotiin luokse Jeesuksen ja rakkaiden.

Psykiatrilla käynti

 Minulla oli psykiatrin ja omahoitajan aika toissapäivänä keskiviikkona heti aamusta.

Kuten olen kertonut aiemmin, mulla oli todella paljon asioita tuolle käynnille: lääkitys, Aurorassa ollut turvavuorokausi elokuussa, harhaluulot, nukkuminen sekä peseytyminen. Tarkoitukseni oli myös kysyä psykoosipiirteisestä persoonallisuudestani. Sitä emme ehtineet käsitellä, sillä aika loppui kesken. Ymmärsin, että siihen varataan uusi aika. Psykiatrini sanoi myös, että diagnostiset kriteerit ovat muuttumassa, että hän käy parasta aikaa koulutuksessa niiden tiimoilta. Voi olla, että psykoosipiirteinen persoonallisuus jää sieltä kokonaan pois. Sitä ei toki vielä tiedä. Kysyin suoraan myös, että eihän mulla ole skitsofreniaa ja psykiatrini sekä hoitajani vakuuttivat, että ei ole. Psykoosipiirteinen persoonallisuus on myös sen verran harvinainen diagnoosi, että sitä ei usein anneta.

Lääkitystäni lisättiin vain vähän; aripiprazolia 5mg, niin että kokonaisannokseni on nyt tuosta lääkkeestä 15mg.

Pääsen myös sellaiselle Keinoja ahdistuksenhallintaan- ryhmään, joka on kaikkiaan 5 krt:aa. Se pidetään Auroran sairaalan tiloissa. Olin joskus lähes 20 vuotta sitten ahdistuksenhallintakurssilla juurikin Aurorassa. Koin tuolloin osan ohjeista sellaisena itsesuggerointina, mikä ei mulle ole tehokasta. Tehokkaampaa ja syvällisempää on itsensä hyväksyminen. Näistä kokemuksistani en tosin maininnut psykiatrin käynnillä. Mutta mielelläni menen tuohon ryhmään.

Puhuttiin lisäksi siitä Auroran sairaalassa tehdystä turvasuunnitelmasta. Itse asiassa tuolloin en muistanut mihin olin sen laittanut Katinkullan matkan jäljiltä ja sain tehtäväksi etsiä sen ja pitää sitä lähettyvillä sekä harjoitella sen käyttöä. Onneksi löysinkin kotoa tuon turvasuunnitelman Raamattuni välistä.

Mikä on turvasuunnitelma? 

"Turvasuunnitelma on henkilökohtainen toimintaopas tilanteisiin, joissa itsemurhan vaara on suuri. Se on erityisen tärkeä itsemurhaa yrittäneelle. Tällä sivulla kerrotaan miksi ja miten turvasuunnitelma tehdään."

https://www.mielenterveystalo.fi/fi/itsetuhoisuus/itsetuhoisuuden-turvasuunnitelma

Psykiatrit vaihtuvat usein psykiatrian poliklinikoilla ja tämäkin oli mulle ihan uusi psykiatri. Oikein mukavan oloinen naispsykiatri.

Omahoitajastani sen verran, että mulla on aivan ihana omahoitaja. Rauhallinen, motivoitunut ja samalla pitää ohjat käsissä. Juuri mulle sopiva psykiatrinen sairaanhoitaja.

Olen ollut onnekas, että polulleni on nykyään sattunut hyviä lääkäreitä sekä omahoitajia. Sillä on todella iso merkitys. Minun ei ole tarvinnut laittaa energiaani siihen, että kemiat eivät kohtaa.

Laihdutusta

 Minut hyväksyttiin Terveyskylän digitaaliseen painonhallintaan. Siihen täytyy olla lääkärin lähete. Tietyt kriteerit pitää täyttyä, että siihen voi hakea:

"Terveyslaihdutusvalmennus on tarkoitettu 18-65 (70) vuotiaille henkilöille, joilla on ylipainoa tai lihavuutta sekä mahdollisuus käyttää digipohjaista ohjelmaa."

https://www.terveyskyla.fi/painonhallinta/terveyslaihdutusvalmennus/kenelle-valmennus-on-tarkoitettu

Olen vasta omapolun alussa ja suorittanut kaksi ensimmäistä osiota. Ensi viikolla on hoitajan 20 minuutin aloitussoitto. Tällä viikolla en ole vielä tehnyt yhtään osiota.

Otin yhdeksi pieneksi tavoitteeksi kävellä portaita ylös ja alas porraskäytävässämme. Tosin asumme toisessa kerroksessa ja jos tulee toista kautta sisään, niin ei tarvitse portaita ollenkaan.

Enimmillään painoni on ollut 95kg. Juuri nyt se on tasan 90kg. Kohdallani on hyvä muistaa myös se, että psyykelääkkeetkin lihottavat, tosin ne eivät selitä millään muotoa kaikkea lihomistani.

Liikkumiseni on todella vähäistä ja mulla tuleekin oltua tässä koneen äärellä suurin osa päivästä, ellei ole mitään erikoisempaa ohjelmaa tiedossa. Tässä aiemmin ihan selkä kipeytyi istumisesta ja nukkumisesta, siis paikallaan olosta.

Oikean jalan sääri on puutunut joitain vuosia sitten olleen iskiaksen jäljiltä. En pysty kunnolla täysipainoisesti esimerkiksi juoksemaan, sillä oikea jalka ei kanna samalla tavalla. 

Olen käyttänyt kolesterolilääkettä, Atorvastatinta jo melko kauan. Diabetesta itselläni ei toistaiseksi ole ja olenkin siitä kiitollinen.

Joskus nuorena 1990-luvulla, kun olin muutenkin melko hoikka, onnistuin laihduttamaan muutamassa kuukaudessa hankalat 5 kiloa Tohtori Tolosen biokuidulla. Söin tuolloin aamulla, päivällä sekä töiden jälkeen normaalisti. Muut myöhäisemmät ruokailut korvasin biokuidulla.

Terveyskylän digivalmennuspolku on vuoden mittainen ja toivonkin, että saan siitä työkaluja terveellisempään elämäntapaan niin ruokailuissa kuin liikunnassa. Koen, että tällä hetkellä liikunta on mulle se vaikeampi rasti.

Yritän tähän lopuksi löytää jonkun kuvaparin hoikasta minästäni sekä suhteellisen tuoreen kuvan nykyisestä painostani.

Minä joskus vuonna 2003 ja tänä vuonna 2026

Haaveita ja unelmia

Haaveita ja unelmia on hyvä olla! Haaveilu tekee muutenkin hyvää psyykelle. Haaveillessa aivot ja koko kroppa rentoutuu ja on innostuksen vallassa. Mikä sen mukavampaa!

Olen itse välillä kovakin haaveilemaan.

Entä mistä minä haaveilen tällä hetkellä?

Ihan vaan siitä että innostun asioista. Tämä blogin pitäminen on myös yksi sellainen omanlainen haaveiden täyttymys. Olenhan mm julkaissut kaksi painosta Beautiful Stranger - Valoja ja varjoja kirjaanikin juurikin näistä tämän blogin kirjoituksista. Tästä pääsen suoraan aasinsillalla yhteen haaveeseeni: julkaista toinen osa Beautiful Stranger - Valoja ja varjoja kirja. Olisin tosi kiitollinen, jos saisin sen valmiiksi jouluksi tai ensi vuoden alkuun mennessä. Alustavat kannet olen jo suunnitellut valmiiksi.

Tähän haaveiluun mua innoitti yksi isoveljistäni! Hänellä on usein monta rautaa tulessa ja hän jaksaa tsempata meitä kaikkia muita sisaruksia. Tämä isoveljeni on ollut aina sellainen.

Sitten ostin jo lokakuun lopulle Helsingin kirjamessuille lipun. Eläkeläisenä ja aiemmin ostettuna sen saa edullisemmin. Olen yrittänyt houkutella miestäni mukaani. Jos hän ei jostain syystä tulisi lähteneeksi, mulla olisi vielä ainakin kaksi ystävää, keitä voisin kysyä.

https://kirjamessut.messukeskus.com/

Sitten omaa museokorttia haluan käyttää. Kuusilahdessa olisi kaksi kohdetta

Didrichsenin taidemuseo

https://museot.fi/nayttelykalenteri/index.php?nayttely_id=42134

sekä

Villa Gyllenberg, jonka nykyinen näyttely Runollinen todellisuus - 1920 - 40-lukujen taidetta, muotia, muotoilua ja puutarhoja, menee umpeen jo sunnuntaina 13.9.2026.

https://museot.fi/nayttelykalenteri/index.php?nayttely_id=41850

Marraskuussa pimeimpään aikaan mulla on tiedossa Tukholman risteily ystävän kanssa juuri ennen adventin alkua.

Ylihuomenna taas olen menossa ystävän kanssa elokuviin katsomaan The Odysseyta. Elokuvat ovat vaan nykyään todella kalliita. Onneksi niihinkin saa eläkeläisalennusta.

Haluaisin myös löytää mielenkiintoisia ilmaisluentoja.

Ja joulua mä rakastan. Joulun laittaminen ja odottaminen on ihanaa. Joulumusiikkia aloitankin kuunnella jo useimmiten kesällä ja toki pitkin vuotta sitä kuuntelen.

"Uskokaa unelmiin, sillä niihin on piilotettu ikuisuuden portti."

- Khalil Gibran -

 

Vesi vanhin voitehista - Kuinka suihkussa käynnistä tuli niin vaikeaa

 Kesällä kävin ihotautilääkärillä alavatsan paiseitteni tiimoilta. Hän ei kuitenkaan todennut HS-tautia, jota itse epäilin. Ihotautilääkäri laittoi L02 diagnoosin, ihon paise, äkämä, ajos.

En jaksaisi näitä paiseita enää. Alavatsalla on arpia tosiaan jo melkein vyökuvion verran. Nyt nykyinen arpi on himpun purskauttanut verta. Luulin siis senkin jo kuivuneen. Se on tummaverinen näppylä ja punaista ympärillä. Ehkä n 1 cm mittainen.

Olen lähes varma, että tällä on tekemistä sen kanssa, että en pääse suihkuun riittävän usein ja käytän paljon trikoohousuja. Ostin kesällä tosi löysät housut, mutta kaaduin niiden lahkeisiin täällä kotona. Onneksi nojatuoli oli vastassa, että en kaatunut lattialle saakka.

Huomenna mulla on psykiatrin aika, johon omahoitajani tulee mukaan. Sielläkin voisin ottaa tämän peseytymisen puheeksi. Omahoitajani kanssa ollaan siitä kyllä puhuttu. Tulee muuten aika paljon asiaa huomiselle psykiatrin käynnille: harhaluulot, Aurorassa käynnin syyt, lääkityksen lisääminen, nukkuminen ja nyt sitten vielä säännöllinen peseytyminen, suihkussa käynti. Mitenhän nämä kaikki ehditään huomenna käydä läpi.

Mikä sitten tekee suihkussa käymisestä itselleni niin hankalan? No koen sen työläänä; siinä on monta eri vaihetta ja vaikkapa itsensä kuivaaminen pyyhkeellä on usein pitkä prosessi, että saa kunnolla pyyhittyä kaikki paikat. Kasvojen hoitaminen sekä hiusten laittaminen on oma juttunsa. Ei mulla ennen ollut suihkussa käynnin kanssa ongelmia.

Pikanttina lisänä sitten mulla on tullut harhaluulot, että kuollut isoveljeni tai isäni katsoo minua suihkussa ollessani alasti tai kuivatessa itseäni. Veljeni voi lisäksi kommentoida jotain ikävää minulle. Nämä eivät ole kuulo- eikä näköharhoja, vaan ajatuksen tasolla olevia harhaluuloja. Ajoittain nämä onneksi ovat vaimeampina tai niitä ei ole paljoakaan.

Ostin Saaren Taika liikkeestä teepuusaippuan, jota en ole vielä ehtinyt kokeilla. Toivottavasti siitä olisi apua paiseisiini.

En olisi muuten joku vuosi sitten uskonut, että itse kamppailen tällaisen asian kanssa, kuin oman peseytymiseni kanssa. Näin sitä tilanteet voivat muuttua. Toiveeni onkin, että voisin kokea jälleen suihkuun menemisen, siellä olemisen ja sieltä tulemisen hyvänä, virkistävänä sekä rentouttavana kokemuksena.

Syksyn pimeät illat

 Jälleen on alkanut uusi syksy ja uudet kuviot. No ei vaineskaan. Mulla ei tälle syksylle ole mitään uutta tiedossa; teen pienimuotoista keikkaa, jota sitäkin yritän tehdä todella kohtuudella, vanhuksella käymiset, ystävien tapaaminen... hmm. ja Helsingin kirjamessut ovat jälleen tulossa. En olekaan katsonut, mihin viikkoon ne tänä vuonna asettuvat. Kirjamessuilla voisi siis jälleen käydä.

Viime viikolla olin ystäväni kanssa Kainuussa lomaviikolla. Se meni kaikin puolin hyvin. Niin, paitsi mulle ilmestyi uusi patti alavatsan seutuville edellisen ollessa jo kuivumassa päin, joten en päässyt loppuviikosta kylpylään. Kyllähän se alkuun harmitti, mutta harmitus meni ainakin näin jälkikäteen ajateltuna sitten ohitse. En ole kirjoittanut näistä alavatsan pateista mitään. Pateista jääneitä arpia on tosiaan kuin koristevyö konsanaan alavatsassa. Kävin niitä kesällä näyttämässä ihotautilääkärillekin. Diagnoosiksi on laitettu L02 Ihon paise, äkämä tai ajos. Menin yksityiselle ihotautilääkärille kesällä, kun itse epäilin HS-tautia, jota kuitenkaan mulla ei sitten todettu. Siitä, miksi mulla näitä paiseita todennäköisesti on, tai mikä sitten onkaan niihin lopullinen syy, voisin kirjoittaa oman blogikirjoitukseni.

Syksyn pimeät illat ovat alkaneet. Nyt tätä kirjoittaessani on tosin jälleen varhainen, pimeä aamu. Syksyyn on usein latautunut sellaista odotusta, että löytyisi riittävästi mielekästä tekemistä. Ja mielellään samalla jotain itsensä kehittämiseen liittyvää tekemistä. Millekään työväenopiston tai avoimen yliopiston kurssille en tosin ole ilmoittautunut. 

Mutta toisaalta, mun olisi viisasta pitää pääpaino oman itseni psyyken hyvinvoinnissa eli riittävästi lepoa ja akkujen latautumista. Eli tehdä asioita, joista pidän. 

Olen kolmen eduskuntavaaliehdokkaan tukijoukoissa ja ne tuovat oman panoksensa tekemisiini.

Lisäksi hankin jo aiemmin museokortin ja sitä olen käyttänyt ainoastaan yhden kerran käydessäni ystäväni kanssa Tamminiemessä Rauni Palosen paperinukkenäyttelyssä. Toki kiersimme muutenkin Tamminiemeä. Museoissa ja näyttelyissä olisi siis nyt todella hyvä tilaisuus käydä mielin määrin museokortin myötä.

Marraskuussa pimeyden ollessa pahimmillaan, mulla on tiedossa erään toisen ystäväni kanssa Tukholman risteily! Ihania ystäviä mulla, kun pyytävät mukaan. On jotain, mitä myös odottaa.

Syksyn tullessa ja iltojen alkaessa koko ajan vaan pimetä joulua kohden, sitä usein jännittää samalla, alkaako pimeys liikaa ahdistaa itseä. Toistaiseksi ahdistus ei ole saanut ainakaan minua valtaansa, onneksi. Tämänkin vuoksi on tärkeää saada sitä mielekästä tekemistä.

Tällä viikolla on suunnitteilla mennä katsomaan The Odyssey elokuva. Sitä on paljon kehuttu ja olen joskus tyyliin 1980-luvulla viimeksi nähnyt jonkun vanhan version Odyssey tarustosta.

Taustalla kuuluu hiljaa Walking In The Air kappale The Snowman soundtrackilta.

Kaiken keskellä on hyvä muistaa, että pimeys ei ole saanut valtaansa Valkeutta.

"Aina kun tulee kyllin pimeää, tähdet, tähdet syttyvät."

Ensimmäinen öljyvärimaalaukseni työväenopiston kurssilla syksyllä 1994

Kaunis mieli

Katsoin televisiosta Russell Crowen tähdittämän elokuvan Kaunis mieli. Elokuva herätti ajatuksia omasta psyyken hyvinvoinnistani. Itse olen myös työkyvyttömyyseläkkeellä psyykkisten syiden vuoksi ja siksi, että stressi ei laukaisisi minussa vauhdikkaita ajatuskuvioita ja että en alkaisi mennä ylikierroksilla. Tosin nythän minulla on ollut itsetuhoisuutta ihan työkyvyttömyyseläkkeen aikanakin. Minulle mahdollisesti määrätään lisää lääkitystä seuraavalla psykiatrin käynnillä. 

Itseäni puhutteli Kaunis mieli elokuvan alussa se, kun Russell Crowen esittämä John Nash oli niin sosiaalisesti eristäytynyt sekä samalla sosiaalisesti kömpelö. Koin siinä, niissä hetkissä jotain niin tuttua ja samaistuttavaa.

Aiemmin en muista tämän elokuvan puhutelleen itseäni näin. 

Elokuvan edetessä John Nash sairastuu psykoosiin ja hänellä todetaan skitsofrenia ja hän joutuu sairaalahoitoon, jossa hän mm saa tuon ajan insuliinishokkihoitoa. Se on rajun näköistä, kuten tuon ajan sähköshokkihoidotkin. Tuolloin, John Nashin sairastuessa elettiin 1950-luvun loppua. Onneksi ei ole tarvinnut elää tuolloin sen ajan psykiatristen hoitojen suhteen. Itsellänihän on skitsotyyppinen persoonallisuushäiriö/psykoosipiirteinen persoonallisuus. 

John Nash joutui myös jäämään eläkkeelle, jotta ei olisi liikaa stressiä, jolloin harhaluulot tulivat enempi pinnalle. Johnilla oli hyvä ja rakastava vaimo, joka elokuvan mukaan eli hänen rinnallaan koko ajan. Todellisuudessa John Nash ja hänen vaimonsa Alicia erosivat, vaikka Alicia alkoikin elättää ex-miestään. He menivät uudelleen naimisiin vuonna 2001. Minulla myös on ihana, ymmärtäväinen sekä rakastava mies, joka on tukenut minua psyykkisten oireilujen ollessa päällä. 

Kaunis mieli on hieno ja koskettava elokuva matemaatikosta, joka sairastui skitsofreniaan sekä hänen kamppailustaan sairautta vastaan. Erityisen iloinen olen siitä, että John Nash sai kunnioitusta työstään matemaatikkona jo elämänsä aikana; hän sai Nobelin palkinnon vuonna 1994. Hän oppi myös olemaan huomioimatta hänen harhoissa esiintyviä ihmisiä ja näin harhat vaimenivat iän myötä. 

Jos mietin itseäni, niin omalla kohdallani sain skitsotyyppinen persoonallisuushäiriö diagnoosin vaihdevuosien aikaan ja oireiluni on ollut välillä tasapainossa, kunnes tänä vuonna on ollut niiden suhteen huonompi kausi. Haluan kuitenkin uskoa parempaan ja sitä kohden pyrin kääntämään katseeni.