Unen merkitys

 Unella on suuri merkitys hyvinvointiimme. Jo yksi huonosti nukuttu yö kostautuu usein heti seuraavana päivänä. 

Unen merkitystä ei tule edes mietittyä jos nukkuu yönsä hyvin. Vasta silloin kun se alkaa olla ongelma, sitä pakostikin joutuu miettimään.

Itselläni on ollut jonkin verran vaikeuksia unirytmin kanssa. Valvon usein pitkään, minkä lisäksi saatan herätä todella aikaisin vaikkapa jo puoli neljältä tai aiemminkin. Tällöin mulla on monta kertaa ollut tapana tulla nettiin ja someen; twitteriin ja facebookiin. Jos oon ihan hurjan väsynyt, nuokun ja menen takaisin nukkumaan, mutta jos vireystila on sellainen, että jaksaa valvoa, menen vasta myöhemmin aamulla nukkumaan tai sitten jopa jatkan siitä alkavaan päivään. 

En osaa tarkalleen sanoa, mikä on tehnyt unestani näin pätkittäistä ja miksi herään niin aikaisin. En ole mielestäni varsinaisesti masentunutkaan. Ainut syy mitä keksin on se, että itselläni on niin paljon aikaa. Jos olisin töissä, niin se luontaisesti väsyttäisi sen verran, että nukkuisin kerralla pidempään. Tai näin olettaisin. Myös se, onko edellisellä päivällä ollut kuinka paljon tekemistä, vaikuttaa tietenkin. 

Itselläni on mahdollisuus nukkua myös päivisin, mutta se ei tietenkään korvaa hyvää yöunta.

Välillä olen aamusta myös luova ja innostun kirjoittamaan vaikkapa tätä blogiani, kuten nyt. Täytyy kyllä myöntää, että olen juuri nyt myös väsynyt. Mieleni teki vaan aloittaa kirjoittaa tästä aiheesta.

Uni vaikuttaa mielenterveyteen tosi paljon. 

https://www.terve.fi/artikkelit/uni-ja-mielenterveys

Unen tärkeydestä seuraavaa:

https://thl.fi/fi/web/elintavat-ja-ravitsemus/uni

Yritän mennä tässä aamulla vielä nukkumaan.

Aika nuoruuden ei koskaan palaa

Minä 19- vuotiaana

Itselläni on ollut välillä ikäkriisiä. Olen nyt 53- vuotias ja jos armon vuosia vielä saa elää, niin tässä olisi vielä kolmisen vuosikymmentä elämää jäljellä.

Se, mitä ajattelin tähän kirjoittaa, on nimenomaan sitä, mistä mun ikäkriisini kumpuaa. Mulla se tulee pitkälti ulkomuodon muutoksista, on tullut kiloja lisää, itselläni hiukset eivät kasva samalla lailla enää kuin ennen ja joudun käyttämään silmälaseja. No silmälaseja olen joutunut käyttämään jo lukioikäisestä. Myöhemmin pidin paljon piilolinssejä. Silmälaserleikkaus vuonna 1999 vapautti silmälaseista vähän yli 10 vuodeksi, jolloin jouduin uudelleen hankkimaan lasit. 

Olen aikaisemminkin todennut mielestäni jossain blogikirjoituksessani, että olen monta kertaa ulkonäkökeskeinen. Ulkonäkö on tuonut itselleni aikoinaan lisävarmuutta olemiseen. Tottakai, kun huomaa nykyäänkin peilistä katsottuna, että onkin ihan ok ja välillä jopa suht kivannäköinen, niin se piristää. 

En myöskään ole jaksanut innostua liikkumisesta, mikä olisi mun ikäisenä ihan elinehto. Tykkään uimisesta, niin sitä mun pitää yrittää saada aikaiseksi tehdä.Sitten helppo liikunnanmuoto on kävely, tosin itselleni se vaatii ponnistuksia nykyään. En meinaa innostua miehenikään kanssa kävelylenkille menemään. Olisi otettava itseään niskasta kiinni. En ole edes masentunutkaan, mikä on muuten kiitosaihe, kun sitä välillä silloin aiemmin oli tulossa, mutta joka onneksi sitten häipyi pois. 

Tässä mun ikäkriisini lyhkäisyydessään. Ei mitään dramaattisen vakavaa, mutta sellaista itsetuntoa välillä alentavaa. 

Sellainen sanonta tuli mieleeni kuin että, 

"Kuka se kissanhännän nostaa, jos ei kissa itse."

Eli pää pystyyn vaan. Olen ihan yhtä hyvä kuin kuka toinen tahansa. Ja toista minua ei ole eikä tule. Olen siis ainutlaatuinen. Sinä olet ainutlaatuinen! 

Minä kesällä tänä vuonna

Amy Grantin laulusta All I Ever Have To Be sanoituksia

Syksyisiä suunnitelmia ja haaveita

Syksyllä monet meistä aloittavat jonkun harrastuksen tai jatkavat niitä harrastuksia, jotka ovat kesän aikana olleet tauolla. 

Itselläni on jo ihan riittävästi tekemistä päiviini, että tarvitsisin niihin mitään lisää. En ole varsinaisesti aloittanut mitään uutta muuta kuin että olin yhden päivän pitkästä aikaa keikkatöissä päiväkodissa. Se meni ihan hyvin siihen nähden varsinkin, että olen viimeksi tehnyt keikkaa viime vuoden puolella. Olin varannut toisenkin keikkapäivän tälle viikolle, vaan tulin kipeäksi ja se oli peruttava. Tarkoitukseni onkin syksyn aikana käydä pienimuotoisesti tekemässä keikkaa päiväkoteihin.

Jatkan myös skidikirkon pitämistä Saalemissa pienemmille. Sehän ei siis ole läheskään joka sunnuntai, vaan esimerkiksi itse varasin tänä syksynä kolme vuoroa, jolloin pidän sitä. Lisäksi tarkoitukseni on ottaa uusi vanhus, kenen luona aloittaa käymiset, sillä tämä kenen luona kävin kolmisen vuotta, pääsi Taivaan kotiin. 

Olen myös lupautunut kahdelle eduskuntavaaliehdokkaalle olla tukijoukoissa mukana. Toinen heistä on täältä Helsingistä ja toinen muualta päin Suomea. Halusin ottaa myös Helsingistä ehdokkaan, jonka tukijoukkohin pyysin päästä, koska samalla paikkakunnalla olevana siihen saa tietenkin erilaisen imun itse tekemiseen. 

Reilun viikon kuluttua on Kiiltokuva- ja paperinukketreffit, johon tarkoitukseni on osallistua. Yksi ystävistäni on myös halukas tulemaan mukaan. Ja jos tämä onnistuu, olisin oikein iloinen siitä. 

Luottamustoimeni myös jatkuu niin, että saan siihen apuja muilta yhdistyksen jäseniltä. Tätä tehtäväähän mä oon jännittänyt ja stressannut.

Mieheni kanssa olemme mahdollisesti menossa käymään mökillä ja se on tietenkin pieni irtiotto täältä Helsingin hulinasta. Samalla olisi tarkoitus tavata nuoruuden ystävääni.

Toivon kuitenkin kaiken toiminnan ja touhun keskellä, että on sopivasti omaa aikaa rauhoittua ja ottaa aikaa omille ajatuksille ja haaveille.

Meillä on mieheni kanssa myös uusi elämäntilanne alkanut, kun mieheni äiti, anoppini kuoli kesällä. Miehenihän oli omaishoitajana iäkkäälle äidilleen, joka asui 24/7 täällä meillä kotona useamman vuoden ajan. Vaikka onkin ollut surua, niin on tullut aika suunnata katsetta toisella lailla tulevaan. 

Toivon tietenkin myös mahdollisimman jännitys- ja pelkovapaata syksyä ja talvea. Ne tietyt jännitykset ja pelot mulla on, mutta että voisin vaikka olla joissain tilanteissa vähäisemmillä tarvittavilla lääkkeillä. Siitä tulikin mieleeni, että kerran kuussa jatkuu psykiatrian poliklinikalla ryhmäkäynnit. Olen tykännyt niistä kyllä ihan.

Ps. Otin tuohon ylemmäksi kuvan, jossa on kirjoja, jotka oisinko kaikki hankkinut tämän vuoden alusta. En ole niitä saanut luettua. Innostun aina kirjoista ja eri teemoista, mutta sitten nykyään itse lukeminen jää vaan vähäisemmäksi. Helsingin kirjamessuille haluaisin kyllä taas tänä vuonna päästä. Tarkoitus olisi sinne mennä, ellei tule mitään muuta. Nautin siitä ilmapiiristä siellä kirjojen ja muiden oheistuotteiden äärellä.