torstai 30. kesäkuuta 2022

Paperinukkenäyttely

Olen iloinen, kun eilen sai laitettua paperinukkenäyttelyn Lapinlahden Lähteen kahvilaan. Mun tehtävä oli suunnitella ja valmistella kaikki hyllyt ja myös kuinka paperinuket saa tarvittaessa pystyyn, sekä kertoa mitä tarvitsen siihen, kun sitä laitetaan; teipit, sakset yms. En ole aiemmin pitänyt enkä suunnitellut näyttelyä, joten se oli aika jännittävää. Tosin kun se pääsi alkuun, ei enää niin paljon jännittänyt. Etukäteen varmaan jännitin eniten sitä. 

Tiistaina kotona mulla oli paljon tehtävää suunnitellessani, mitä tulee kahteen lasivitriiniin sekä isoon kaappiin. Itse asiassa tuli suunniteltua myös kaksi ylimääräistä hyllyä. Niissä meni aikaa, kun etsi laatikoista paperinukkeja ja asetteli niitä paikoilleen. Laitoin niitä aina meidän valkoiselle lyhyelle penkille ja kuvasin ne. Siitä oli todella paljon hyötyä, että olin ne kuvannut ja suunnitellut niin tarkasti näyttelyä koottaessa. 

Tiistaina mulla oli vielä sellainen "elementti" siinä mukana, että en ollut edellisenä yönä nukkunut ollenkaan, joten olo oli sen mukainen lähes koko päivän.  

Rivatrilia oli kertynyt ihan mukavasti, joten se auttoi paljon ja jäi ylikin sen, mitä olin itse varannut eiliselle. Propralia käytin myös tarvittavana lääkkeenä. Siellä Lapinlahden Lähteellä oli sitten loppujen lopuksi niin hyvä tunnelma, vaikka oli asiakkaita, että en tarvinnut siellä käydä erikseen ottamassa tarvittavia lääkkeitä! 

Lapinlahden Lähteen toimintakoordinaattori auttoi mua siirtämällä lasivitriinit toisesta huoneesta. Itse olin mukana vitriinien paikalleen asettamisessa. 

Loppupuolella tämä toimintakoordinaattori teki mainoksen facebookiin näyttelystäni ja kyseli multa, mitä siihen laitetaan. Siihen tuli laitettua myös se, että olen psyykkisistä syistä kuntoutustuella. Se sopii hyvin kyseisen paikan kanssa, kun kyseessä on entinen mielisairaala. Lisäksi tuntui hyvältä, kun siinä mainitaan tämä Beautiful Stranger blogi ja facebook sivut sekä myös Minun paperinukkeni blogi. Minua ilahduttaa myös näyttelyn kesto; se alkoi tänään 30.6.2022. ja kestää aina 14.8.2022. asti. 

Varsinkin eilisestä näyttelyn laittamisesta sekä lopputuloksesta jäi niin hyvä mieli! Mulle tarjottiin odottaessani näyttelyn laittamisen alkua teetä. Sitä tarjosi eräs henkilö, joka myös odotti omaa ryhmäänsä tulevaksi sinne. Näyttelyä laittaessa sain hakea jäätelön pakastealtaasta sekä ihan lopuksi koordinaattori halasi mua vielä.

Ei muuta kuin tervemenoa näyttelyyn!

Evalisa Agathonin paperinukkeja. Kuva kotoa, kun suunnittelin, mitä tulee mihinkin hyllyyn. 

Odottamassa ja samalla jännittämässä Lapinlahden Lähteen kahviossa, ehditäänkö laittaa paperinukkenäyttely valmiiksi. Hyvinhän se ehdittiin laittaa. Ei ollut onneksi kiirettä, vaikka menikin iltaan asti. 



lauantai 18. kesäkuuta 2022

Jännitystä kerrakseen

Näinkin voi käydä:

Menin tänään apteekkiin tarkoituksenani ostaa reseptilääkkeitä, joista toinen oli rivatril. En sitten saanutkaan rivatrilia, kun siihen on laitettu, että 90 päivän kuluttua vasta voi hakea lääkettä uudelleen. Enpä ollut sitä tarkemmin katsonut, kun reseptissäni on myös 1-3tbl/vrk tarvittaessa. Olen ajatellut, että voin ottaa maksimissaan 3tbl/vrk, mutta se on tietenkin tarvittaessa, ei joka päivä. Mä oon ajatellut sen maksimiannoksen joka päivälle. 

Joskus nuorempana mulle kävi useinkin niin, että rivatril ei meinannut riittää seuraavaan kertaan. Nyt ei ole käynyt vuosikausiin näin. 

Mulla on 11 tbl rivatrilia, jonka pitäisi riittää mulla 4.7. saakka. Mun täytyy yrittää olla joinain päivinä ilman sitä ja joinain päivinä ottaa puolikasta, että sitä on sitten, kun sitä enemmän tarvitsee. Täytyy nyt vaan toivoa, että ei tule liian jännittäviä päiviä.

Juhannuksen jälkeen mulla olisi seuraavan kerran paperinukkenäyttelyyn liittyvää juttua. Toivoisin, että se näyttely voitaisiin jo koota tuolloin. MUTTA nyt mulla on vähemmän tätä rivatrilia, eli täytyy samalla toivoa, että sitä riittäisi noihin päiviin. En tiedä, minä kellonaikana näyttelyä kootaan eli onko siellä Lapinlahden Lähteen kahvilassa samalla asiakkaita. Rauhallisempaa olisi tietenkin jos saisi koota näyttelyn ilman, että siellä on asiakkaita paikan päällä. Siihen pystyisi keskittymäänkin paremmin. No, ompahan ainakin uusi kokemus, oli sitten asiakkaita tai ei. 

Sitten on kolme tapahtumaa tiedossa, joista kaksi jo maanantaina, joissa saattaisin tarvita rivatrilia. Kaikki ruokailutilanteet ovat pääsääntöisesti sellaisia. Mutta olen vapaalla, eli kuntoutustuella, en töissä, niin yritän ottaa rennommin. Siis yritän. 

Pienellä rivatril- määrällä oon jo harjoitellut, kun aikaisempi lääkäri vähensi annostusta radikaalisti. Otin tuolloin puolikkaita ja oisinko peräti 1/4 tablettejakin ottanut väliin. En enää niin tarkkaan muista. Mutta hyvin sain sen riittämään, kun se oli riitettävä.

Toivottavasti en tarvitse jättää menemättä sellaisiin tapahtumiin tai tilanteisiin, joihin menisin, jos olisi rivatrilia apuna. 

Ja onhan mulla propral, joka auttaa fyysisiin jännitysoireisiin, esim tasaa sykettä. En tosin ole kovin paljoa kokenut propralin auttavan. Siis että se auttaisi ratkaisevalla tavalla, niinkuin rivatril on auttanut. 

Ainakaan multa ei tule puuttumaan jännitystä elämästä! Mietin jopa, että tämä pitäisi sitä masennustakin kurissa, että se ei tule päälle, kun joutuu tähän enemmän keskittymään. En tiedä. Ajattelin vain. 

Mitä tulee masennukseen, niin tänään en ole juurikaan ollut masentunut. Siivosin tänään ja kävin kaupassa ja apteekissa. Ostin kaupasta mulle ja miehelleni purkkijäätelöt. Jäätelö oli samalla palkinto Mikä tässä on niin vaikeaa?- nettikurssin tehtävästä. 

Tälläistä jännitystä siis tiedossa. 

Yritän pitää mielessä, että 

rohkeutta on mennä peloista huolimatta!

Ei haittaa, vaikka jännittää ja pelottaa. Saan olla juuri minä tälläisena kuin olen. Itse asiassa minun tehtävänäni on olla juuri minä kaikkine heikkouksineni ja vajavaisuuksineni. Yksinkertaisesti, olla ihminen.

Minä mökillä ikkunan alla joskus vuonna 2005.



 

perjantai 17. kesäkuuta 2022

Keskivaikea masennus


Tein Mielenterveystalon masennustestin ja sain keskivaikean/kohtalaisen masennuksen pisteet. Juuri ja juuri, mutta kuitenkin ja olo on sen mukainen, masentunut, väsynyt ja alakuloinen. 

Olen täällä blogissani jo aiemmin kirjoittanut masennuksesta ja keskiviikkona sitä koinkin. Sen lisäksi mulla on ollut väsymystä. Nytkin olisi hyvä olla nukkumassa, vaan halusin kirjoittaa jotain.

Ihan järkyttävä väsymys juuri nyt päällä. Mieliala on samalla tulevaisuuden suhteen epävarma ja pelokaskin. Pelokas siitä, että jos tämä masentunut olo jatkuu ja kuinka kauan se sitten kestää. Pidempiä masennusjaksoja mulla on ollut nuoruudessa. Silloinkin, kun mulla oli joku vuosi sitten epätavallisen paljon itsetuhoisuutta, niin siinä ei ollut ehkä varsinaista masennusta, vaikka olikin voimakasta ahdistuneisuutta ja väsymystä. Sen väsymyksen muistan Auroran päiväsairaalan alkupäiviltä. 

Voinko itse jotenkin vaikuttaa tähän olotilaani, että masennus ei puhkea päälle? Kyllä mä voin yrittää tehdä erilaisia asioita, mutta suoraan sanoen ei huvita. Odotan taas huomista päivää, jos huomenna olo olisi parempi. 

Tämä masennus tuli vähän puskista. Itse voisin ajatella sen alkaneen tällä viikolla. Huomasin erään ystäväni seurassa, että myöntelin kuin lammas kaikkeen mitä hän sanoi. Tai lähes kaikkeen. Se ei tuntunut itsestä hyvältä. Minä olen kuitenkin minä omine mielipiteineni, enkä toisen ihmisen jatke. Samoin erään toisen henkilön kohdalla olen yrittänyt olla myöntyväinen, että tämä henkilö ei vaan suuttuisi. Se on välillä ihan viisasta. Mutta on tärkeää pystyä sanomaan myös negatiivisia asioita sekä ilmaisemaan negatiivisia tunteita. 

Sitten mua on harmittanut se paperinukkenäyttelyn viivästyminen koko ajan. Sille minä en voi mitään, joten on hyvä oppia elämään sen kanssa, että kaikkea ei voi saada heti tässä ja nyt.

Siis jos mun tämä masentunut ja alakuloinen oloni jatkuu parin päivän tai muutaman päivän kuluttua, yritän saada aikaiseksi tehdä uudelleen tuon masennustestin ja jos silloin tulos on samansuuntainen, niin otan yhteyttä psyk poliklinikalle. 

Laitan tähän linkin tuohon Mielenterveystalon masennustestiin: 

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsearviointi/Pages/BDI.aspx?fbclid=IwAR2Rix4pLaiA_EFINUjMhcdFSggdreJeMWJlIn1tPm7M10Zvg2L7ccqKJ9o

Tässä taas mun tämän iltainen tulokseni ja Mielenterveystalon tulkintaa siitä. 



Vielä loppuun Carola Häggvistin laulamana Håll Mitt Hjärta







torstai 16. kesäkuuta 2022

Lohdutuksen sanoja

Tähän ajattelin koota lohdullisia aforismeja sekä Raamatun jakeita, joita olen koonnut facebookista ja netistä. 


















To be continued...


























Kaksi kuvaa rankasta vuodestani

Tänään oli hyvä päivä eilisen masentuneen ja alakuloisen päivän jälkeen. Tosin ilta sitten on ollutkin vaikeampi. 

Tuntui pahalta, kun läheinen ihminen mesosi mulle tilauksesta, joka ei ollut vielä tullut. Mä oon vastannut tuosta tilauksesta. Hän kuitenkin pyysi anteeksi. 

Sitten halusin ottaa tänne blogiini vuoden 2002 kuvia, jolloin voin todella huonosti ja sehän sitten alkoikin masentamaan. Tuona vuonna olin kaksi kertaa psykiatrisessa sairaalassa, vuoden alkupuolella päivystyksessä ja vuoden loppupuolella osastolla. Vuoden loppupuoli varsinkin oli rankka. 

Olen kirjoittanut tarkemmin itsetuhoisuudestani ja sairaalakäynneistäni tässä kirjoituksessa:

 https://newdaymy.blogspot.com/2022/05/itsetuhoisuutta-ja-sairaalakaynteja.html

Tähän kirjoitukseen otan kännykällä otetut kuvat kahdesta tuon vuoden kuvasta.

Minä joululomalla 2002/2003 vuoden vaihteessa.

Hesperian sairaalassa huoneessani 2002 vuoden loppupuolella.

Tuosta vuodesta 2002 on nyt 20 vuotta. Se on pitkä aika. Mennyt on mennyttä ja olen siitä selvinnyt, samoin kuin myöhemmistäkin vaikeista ajoista. 

Usein kun mulla on ollut tosi vaikeaa, olen alkanut neuloa kaulahuivia. Sitä tehdessä ei tarvitse paljoa ajatella niin halutessaan ja saa jotain konkreettista aikaan. Kaksi muuta kaulahuivia tein muutama vuosi sitten, kun mulla oli poikkeuksellisen paljon itsetuhoisuutta. Toisen niistä aloitin ja tein sitä Auroran päiväsairaalassa ollessani. Voi olla, että otin sen myös kotiin tehtäväksi. En enää muista. 

Ja on lohdullista tietää, että apua on aina saatavana. 

"Breath of heaven Hold me together Be forever near me Breath of Heaven Breath of Heaven Lighten my darkness Pour over me your holiness For you are holy Breath of Heaven"


Amy Grantin Breath of Heaven. Tämä laulu oli mulle myös tärkeä Hesperian sairaalassa vuonna 2002. Mulla on muistikuva, että siellä pidettiin levyraati tai vastaava ja mä valitsin mm tämän kappaleen yhdeksi kappaleeksi. Mun yksi kaikkien aikojen suosikkikappaleista.


Laitan myös tähän loppuun Mieli ry:n kriisipuhelimen numeron:






keskiviikko 15. kesäkuuta 2022

Masennusta ja alakuloa

Tänä päivänä on väsyttänyt. Nukuin pitkästä aikaa koko yön. Mutta nukuin pitkälle keskipäivään asti. Söin aamupalan ja menin uudelleen nukkumaan ja nukuin vähän vaille neljään. Ennen uudelleen nukkumaanmenoa ystäväni soitti.

En ole muuta tehnyt tänään kuin tyhjentänyt tiskikoneen puhtaista astioista ja laittanut likaiset astiat tilalle, nukkunut ja ollut facebookissa ja netissä. Nyt illalla kävin antamassa parvekkeen kukille vettä ja nypin huonot pois.

Otin illalla myös beroccaa, mutta eipä tuo ole juurikaan auttanut. 

Voi sanoa, että on masentanut tämä väsymys ja toimettomuus. Tietenkään joka päivä ei tarvitse saada aikaiseksi mitään. Voi vaan olla ja levätä. Mutta toki toivoisi, että se lepo olisi ilosta käsin olevaa, josta samalla nauttisi. Olen myös kuntoutustuella psyykkisistä syistä, niin minulla on senkin puolesta ihan lupa levätä. 

Huomiselle on ainakin yksi tekeminen. Menen käymään vanhuksella, jota käyn katsomassa Saalemin ystäväpalvelun kautta. Tulee siis väkisinkin lähdettyä ulos neljän seinän sisältä.  

Yritän tässä samalla koota tätä päivää. Onko mun masennukselle ja alakulolle muita syitä kuin tämä väsymys? Ei ole varsinaisesti mitään tapahtunut. Paitsi sellainen, että koin että mua ei huomioitu netissä yhdessä ryhmässä. Käynkin kurkkaamassa, onko sinne tullut muita kirjoituksia. 

Huokaus. Eihän siellä ollut. Itse asiassa kukaan ei ollut sinne kirjoittanut. 

Sitten paperinukkenäyttelyn laittaminen venyy ja venyy. Se tuntuu turhauttavalta. Mutta mun pitää yrittää sen kanssa olla kärsivällinen. Siihen liittyen tänään otin netissä yhteyttä yhteen firmaan, jossa myydään mm esitetelineitä ja laitoin kysymystä, osaisivatko he neuvoa, minkä kokoisia telineitä olisi hyvä ottaa paperinukeille. Tämä yhteydenotto oli siis heidän sivuillaan olevalla lomakkeella ja tuo liike oli jo mennyt kiinni tuolloin, joten vastannevat lähipäivinä. 

Paperinukkenäyttelyyn liittyen voisin järjestää sinne tulevia paperinukkejani selkeämmiksi kokonaisuuksiksi, vaan en ole jaksanut. Lisäksi voisin tehdä nimikylttejä, joihin laittaa mahdollisesti myös infoa paperinukesta, jos sitä on itselläni saatavana. Olen Minun paperinukkeni blogiini kerännyt tietoa joistain paperinukeista mm niiden piirtäjistä, milloin ne on tehty, jos se on tiedossa yms. Tätäkään en näin väsyneenä jaksa tehdä. Katsotaan, saanko aikaiseksi ylipäätään tehdä näitä nimikylttejä. 

Huomaan, että tämä kirjoittaminen auttaa tähän olooni. Monta kertaa käy niin. 

No tähän heti perään oloni kääntyi huonommaksi, kun luin Duodecimin sivuilta masennuksesta. Ajattelin silti ottaa tähän sen linkin, sillä siinä on asiantuntevaa tietoa masennuksesta: 

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00389

Toivonkin joko tähän iltaan jo parempaa oloa tai viimeistään että yön yli huomenna olisi parempi päivä. Realistisesti ajatellen, on hyvä yrittää ottaa jokainen päivä sellaisena vastaan kuin se tulee ja tarvittaessa hakea apua, jos masentunut olotila pitkittyy. 







lauantai 11. kesäkuuta 2022

Aina on Jumala suurempi


 Tällä kirjalla on voimallinen nimi: Aina on Jumala suurempi. 

Mitä tahansa omassa elämässäni on menossa tai sinun elämässäsi on menossa, saat luottaa siihen, että Jumalalla on kaikki valta. Ilman Jumalan sallimatta ei tapahdu hyvää eikä pahaa. Vaikka elämän vaikeuksien kohdatessa tai katsoessa maailman pahuutta, sitä kyselee ikuista miksi- kysymystä. Tai missä Jumala olit, kun annoit tämän tai tuon asian tapahtua? 

On asioita ja tragedioita, joita kuullessaan ei voi käsittää, miten sellaista voi tapahtua. On olemassa sellaista pahuutta ja julmuutta, josta ei haluaisi edes tietää. Ei, ennenkuin se sattuu liian lähelle omaa itseä. Eikä kaikkien tragedioiden ytimessä ole aina pahuus. On vain suunnaton paha olo tai sitten psyyke on järkkynyt niin pahasti.

Raiskaus, murha, insesti, onnettomuudet, fyysinen ja henkinen väkivalta, vain joitain mainitakseni.

Se, että kokee vaikkapa psyykkistä kipua, siihen ei luonnollisestikaan tarvita mitään edellä mainittuja tapahtumia. Psyykkinen sairaus voi tulla kenelle tahansa siinä missä fyysinenkin vaikkapa jokin parantumaton sairaus, syöpä tai joku muu sairaus.

Missä Jumala olit kun minuun koski niin paljon? Miksi jätit minut yksin? 

Tiedätkö, ei Jumala ole jättänyt sinua koskaan yksin. Kaikkiin miksi- kysymyksiimme me ei saada täällä maan päällä vastausta. On niin paljon rakkaudettomuutta. Niin, rakkaudettomuutta. Rakkaus on lääke kaikkeen. Se, että toinen ihminen välittää sinusta, on lähellä, kun sinulla on suru tai tuska. 

Toinen ihminen heijastaa Jumalan rakkautta. Ja kaikkein suurimman rakkauden teon Jumala teki lähettämällä ainokaisen Poikansa, Jeesuksen, tänne maailmaan, että meillä olisi hänen kauttaan yltäkylläinen elämä jo täällä maan päällä, mutta myös iankaikkinen elämä kerran Taivaan kodissa. 

Jeesuksessa kaikki elämän tarkoitukset ja salaisuudet ovat kätkettyinä! Myös ne kipeät miksi- kysymykset. Me ei täällä maan päällä ymmärretä kaikkea kovuutta, rakkaudettomuutta ja julmuutta, mitä moni ihminen saa kohdata,  Mutta ottaessaan vastaan Jeesuksen, ihmisen ei tarvitse kärsiä yksin. Jeesus ristinkuolemallaan kärsi meidän puolestamme, että me saisimme syntimme anteeksi ja kerran iankaikkisen elämän. Jeesus voitti ja on voittanut kuoleman ja pahan vallan.

Jeesus ei luvannut ottaa pois kärsimystä maailmasta, mutta hän on luvannut olla meidän KANSSAMME niissä KÄRSIMYKSISSÄ! Eikö ole ihmeellistä! Hän on luvannut antaa kaiken pelon keskelle rauhan ja turvan. Jeesuksessa on rauha.

"Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa turvallisella mielellä, minä olen voittanut maailman."

"Minun armossani on sinulle kyllin, sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa."

"Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö."

Minun voimavarani on usko. Minun voimavarani on Jeesus kaikessa kivussa, pelossa ja kärsimyksessä, mitä olen jo saanut kokea ja ehkä vielä tulen kokemaan. Onneksemme emme näe tulevaisuuteen. Sitäkin turvallisempaa on kulkea Hänen kanssaan 

joka on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. 

Hänen kanssaan joka on

Tie, Totuus ja Elämä.

Sillä

aina on Jumala suurempi!

perjantai 10. kesäkuuta 2022

Omantunnon vaivoja

 Sellainen sanonta on kuin "Ken vaivojansa vaikertaa, on vaivojensa vanki..." Omantunnon vaivoihin voisi ainakin osittain päteä tämä sanonta.

Mulla on aina ollut herkkä omatunto. Saatan tuntea syyllisyyttä sellaisista asioista, mistä yleensä tavalliset ihmiset eivät tunne syyllisyyttä. Kuten vaikkapa äsken siitä, että jaoin Mikä tässä on niin vaikeaa?- nettikurssin tehtävän oman vastaukseni videoituna Beautiful Stranger facebook- sivuilleni sekä yhteen toiseen ryhmään. Otin sen välillä pois, ja välillä laitoin takaisin ja pohdin nettikurssin alustalla toimintaani. 

Mikä siinä aiheutti syyllisyyttä? Oikeastaan se, että käytin toisen henkilön lanseeraamaa termiä sisäinen kannustaja. Ja ajattelin jotenkin, että omin toisen keksimän sanan omaan vastaukseeni. Se vaan kuvasti päinvastaista kuin tehtävässä pohdittavaksi annettua sisäinen piiskuri- sanontaa. Mietin myös samalla sitä, että saiko ryhmästä jakaa julkaisuja muualle. Mutta kyseessä oli ja on siis minun henkilökohtainen vastaukseni itseäni koskien. Huomaat, että kaikesta voi tehdä monimutkaista, varsinkin kun omaa herkän omantunnon ja on vähänkään väsynyt. 

Olen myös pakottanut välillä joissain tilanteissa itseäni pois herkästä omastatunnosta, silloin kun en voi sille mitään, koska muuten se kiusaisi ihan liikaa.

Joissain asioissa herkkä omatunto on myös hyvä asia. Ainakin pidän itseäni suhteellisen luotettavana monissa asioissa. Ja luotettavuus on tärkeää vaikkapa työelämässä. Silti liian herkkä omatunto on usein rasite. Kun alkaa vatvomaan asioita, joita ei oikeasti tarvitsisi miettiä sellaisella intensiteetillä. Mulla välillä herkkä omatunto kiusaa niin, että tulee mieleen soittaa johonkin palvelevaan puhelimeen. Nyt en äkkiseltään muista, olenko niin tehnyt, mutta en ihmettelisi, vaikka olisinkin. 

Mun väliin sairaalloisen tarkka omatunto kumpuaa tietenkin jo sieltä lapsuudesta ja kasvatuksesta. Olen kertonut varmaan moneen kertaan jo sen, että saimme isän puolelta autoritäärisen uskonnollisen kasvatuksen. Toki isässä oli paljon hyviäkin piirteitä, mutta hän oli oman aikansa kasvatti ja toimi varmasti oman parhaan kykynsä mukaan.

Tämä tarkka omatunto voisi liittyä myös mun voimakkaaseen jännittämiseenkin. Molemmissa on sellaista kontrollin tarvetta, että kaikki menee varmasti oikein ja hyvin. Välillä jopa neuroosiksi tai pakko-oireeksi asti.


Onneksi herkkä omatunto ei ole aina minua vaivaamassa, vaan voin ottaa asioita välillä rennomminkin. 


Vieläkin luottamuksesta

 Olen saanut erään luottamustehtävän, jota olen jännittänyt todella paljon; niin paljon, että vatsa on aina väliin mennyt kuralle. 

Tänään kuitenkin tässä ja nyt, koen luottamusta ja oloa, että tehtävä voi hyvinkin onnistua. Mulla on myös mieheni, joka on luvannut auttaa tässä tehtävässä. Ja miksi en voisi onnistua tehtävässä? Miksi sen pitäisi automaattisesti epäonnistua? 

"Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat."

Sekä siitä rauhasta, jonka vain Jeesus voi antaa:

"... ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa."

"Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö." 

- Jeesus - 

Ja vaikka kokisin, mitä todennäköisemmin tulen vielä kokemaan, epävarmuutta ja jännitystä tästä tehtävästä, niin voin olla varma, että olen ainakin yrittänyt. Olen jälleen kerran mennyt epämukavuusalueeni ulkopuolelle! Wau! Saan olla jo siis nyt itsestäni ylpeä! 

Kun tulee erilaisia tehtäviä ja tilanteita elämässä, niin monta kertaa alkaa soimaamaan itseään ja sisäinen piiskuri saa vallan, että "Et sinä onnistu", "Jännität ihan liikaa!" tai "Teet jonkin ratkaisevan virheen ja saat haukut päälle." Onkin tärkeää oppia puhumaan itselle myötätuntoisesti. Sanoa itselle, että sinulla on lupa onnistua ja ei haittaa vaikka epäonnistut. Ihmisiä tässä kuitenkin vain ollaan. Ja minä olen suunnattoman arvokas ja rakastettu. Ei ole toista minua. 

Sekään ei ole maailmaa kaatava asia, jos joutuisi tehtävästä luopumaan, jos se tuntuisikin liian vaikealta. 

Olla armollinen itselle ja samalla toisille. 

Kolin kansallismaisema. Vaikka pelkään korkeita paikkoja, korkealta avautuu upeat näkymät. 

Mauno Koiviston sanoin:

"Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin."

keskiviikko 1. kesäkuuta 2022

Toivosta ja luottamuksesta

 

Ihminen ei tule toimeen ilman rakkautta. Rakkaus on mahtavin voima maailmassa. Tarvitsemme rohkaisun sanoja toinen toisiltamme. Elämää ei kuitenkaan kannata laittaa täysin toisen ihmisen varaan. Eikä sitä voikaan laittaa, sillä olemme erillisiä vaikka olisimme kuinka läheisessä yhteydessä toisiimme. 

Nuorempana olin läheisriippuvainen ystävistäni. Ja oli elämää suurempaa draamaa moni asia ystävyyssuhteissa. Onneksi en ole enää läheisriippuvainen, vaan olen kasvanut siitä pois. Eli voisiko siis sanoa, olen itsenäistynyt vuosien varrella. 

Luottamus itseemme ja toisiimme syntyy niin monista asioista ja lapsuuden kokemukset vaikuttavat tunnetusti perusluottamukseemme. 

https://www.tehylehti.fi/fi/terveys/vauvaiassa-syntyvat-luottamus-ja-turva

Luottamus omaan itseen rakentuu positiivisista kokemuksista ja siitä että saa tehdä myös virheitä riittävän turvallisessa ympäristössä. Itselläni luottamus itseeni on paikoin hataraa. Huomaan kaipaavani aina vaan positiivista palautetta. Positiivisen palautteen tarve minussa tuntuu välillä olevan ehtymätön. 

Luottamukseni on myös paljolti perustunut ulkonäköön. Kun koen olevani kaunis, itseluottamuksenikin on kohentunut siitä. Luottamuksen laittaminen ulkoisiin seikkoihin ei ole vaan lopulta kestävää. Facebook ja sosiaalinen media korostaa vielä tätä oman itsensä esilletuomista ja sitä, kuinka paljon tykkäyksiä saa mistäkin julkaisusta tai kuvasta. Silmälasit vievät jonkunverran itseluottamustani alaspäin. Aikuisiällä vuonna 1999 kävin silmälaserleikkauksessa ja minulta leikattiin miinuksia pois. Pääsin siis eroon silmälaseista ja piilolinsseistä. Tämä "näkö" kesti reilun 10 vuotta ja sitten täytyi hankkia taas uudelleen lasit. Nykyään näen kyllä liikkua ilman laseja, mutta en erota vaikkapa kauempaa pienempää tekstiä. Myös lukiessa tarvitsen lasit. Tätä blogia pystyy vielä itse asiassa kirjoittamaan ilman laseja. 

Ja onhan mulla muitakin ulkonäkökomplekseja; mm nykyinen painoni sekä ohuet hiukset, jotka eivät kasva enää kunnolla kovinkaan pitkiksi. 

Siispä. Luottamus kannattaa ja kannattaisi perustaa ihan toisille arvoille kuin katoavalle kauneudelle. Niin, ja sitä paitsi, on niin monenlaista kauneutta. Sisäinen kauneus on se kaikista syvin kauneuden muoto. Sisäisiä asioita kannattaakin vaalia. Itselläni niistä arvoista on usko tärkeänä elämässäni. Se tuo myös luottamusta ja toivoa. 

Ihminen tarvitsee toivoa. Toivon vastakohta on toivoton ja jos on toivoton, niin silloin on usein jo masentunut ja ikävimmillään epätoivoinen. Toivon todellinen lähde on Jeesus. Hänessä meillä on luottamus ja toivo paremmasta elämästä, elämästä kerran Taivaan kodissa. Mutta jo hyvästä elämästä täällä maan päällä. 

Raamattu lupaa: 

"Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon."

Vaikka olemmekin niin riippuvaisia toinen toisistamme ja meidät on luotu toinen toisiamme varten, niin kuitenkin se todellinen turva ja luottamus on Jeesuksessa. 

Ukilta nuorena saamassani Raamatussa on seuraavanlainen värssy, jonka laitan tähän lopuksi. 

Ps.Ukkini nimi muuten oli Toivo.


"Älä milloinkaan ole riippuvainen ihmisistä,

niin et koskaan pety,

ole kokonaan riippuvainen Jeesuksesta, 

etkä sittenkään koskaan pety."



Taas jännittää

Mieli sanelee mun elämääni ja koko kroppaani. Mistä se jännitys taas putkahtikaan? Vatsassa tuntuu perhosia, väsyttääkin ja ajatukset ovat sellaisissa asioissa, että joku voi mennä pieleen. Saatan nolata itseni tai olla entistä jännittyneempi, jopa lukossa. Entä sitten? Olisiko se niin maata kaatavaa? Sillä hetkellä, kun se jännitys on ikävimmillään, se tuntuu kyllä maata kaatavalta. Tunne on nimittäin sen verran epämukava. 

Auttaako, jos laitan musiikkia soimaan? Kokeilen sitä. Pieni hetki... Laitoin Amy Grantin Somewhere Down The Road cd:n. Rauhallinen tempo ensimmäisessä kappaleessa. Amy Grantin ääni on myös rauhallinen ja tykkään siitä. Sanat myös rohkaisevat, lohduttavat. 

Hengitän syvään. Yritän saada näin enimpiä jännityksiä pois, mitä vielä on kropassa ja mielessä. Eihän se aina onnistu, mutta hengitysharjoituksia oon pitänyt hyvänä keinona jännittävään tai ahdistavaan oloon, milloin sen vain muistaa tehdä.

Uusien ihmisten tapaaminen tuo monta kertaa jännitystä, ei aina. Riippuu sen hetkisestä tilanteesta ja kuinka kemiat kohtaavat. 

Hengitys sisään...hengitys ulos... 

Ajattelen myös, että tämä kirjoittaminen helpottaisi oloani ja samalla jakaisin sisintäni sinulle, joka luet tätä. Ei mun oloni ole mitenkään katastrofaalinen. Jännitystä pukkasi vaan esiin. 

Ei pitäisi pyöriä liikaa oman itsen ympärillä. Se, että saa ajatuksia muuhun, helpottaa monta kertaa oloa. Olen tainnut sen jo sanoakin, että tuntuu, että jännitys ja pelot olisivat ikäänkuin osa persoonaani, niin syvällä minussa. Sieltä ne vaan aina jostain tulevat. Onko se menneisyys, mikä tuo ne esiin, syvään opittu tapa, joka on ikäänkuin liimattuna minuun. Vahvemmin tosin vielä kiinni minussa kuin mikään liima. Liima nimittäin usein irtoaa. Olisiko parempi puhua jostain kasvaimesta, joka on minussa. Pelkokasvain. Se pitäisi saada jotenkin leikattua pois. Nukutuksessa mieluiten, sillä pelkään useimmiten kipua. Vaikka tiettyihin kipuihin - puhun nyt sisäisistä kivuista - tottuu. Mutta ei niitäkään jaksa loputtomiin. Mitään pahaa oloa ei jaksa loputtomiin. Onneksi näin ei ole kohdallani tällä kertaa. 

Voin pääsääntöisesti ihan hyvin. Se ei vie silti sitä pois, että jännitys on osa minua, sisälläni asustava kasvain. 

Olen turvassa. Olen kotona. Olenko myös sisimmässäni turvassa. Itse asiassa monta kertaa olen. En aina. Välillä tunnen jopa olevani vieras itselleni. Se ei ole mukava tunne.

Haluan sanoa sen, että olen aikamoinen taistelija minäkin ollut nämä vuodet ja vuosikymmenet, jotka olen kärsinyt jännityksistä ja peloista ja siinä lisukkeena muista diagnooseistani. Hmm. Heti tuli sellainen olo, että korotan itseäni liikaa näin sanoessani. No mutta ei voi ainakaan sanoa, ettenkö olisi yrittänyt. Tämän sentään voin sanoa täydestä sydämestäni. 

Onneksi elämässä ei aina tarvitse taistella, vaan voi myös levätä. Levosta käsinhän olisi niin ihana voida ottaa koko elämänsä, mutta ei se niin yksinkertaista ole tässä elämässä. Olemme ihmisiä monine tunteinemme. 

Olemme nimenomaan ihmisiä rosoinemme ja kipuinemme. 

"You´re lovely even with your scars. Don´t try so hard."

- Amy Grant -