Reilu viikko sitten lauantaiaamuna terroristijärjestö Hamas hyökkäsi brutaalisti Israelin kimppuun ja aloitti sodan.
Ukrainan sodasta taas tuli kuluneeksi jo 600 päivää.
Kuinka nämä sodat ovat minuun vaikuttaneet? Alkuun olen seurannut tiiviisti molempia sotia mm twitterissä, nykyisessä X:ssä. Ihmismieli on siitä kumma, varmaan jonkinlainen suojautumiskeinokin, että sitä alkaa turtumaan uutisiin sodista, kun niistä kerrotaan päivä, viikko ja kuukausi toisen perään.
Ihmiskunta on aina sotinut, vuosisadoista ja tuhansista toiseen. Ahneus, vallanhalu, kosto, viha... mitä syitä onkaan sotia.
Sodassa menehtyy aina sivullisia uhreja. Hamasin aloittamassa sodassa heitä on kuollut poikkeuksellisen paljon; niin israelilaisia kuin palestiinalaisiakin.
Sota saa aikaan ihmisessä poikkeuksellista pahuutta ja julmuutta. Omaa maataan tulee voida puolustaa, mutta sotimisellakin on omat säännöstönsä ja yksi niistä on välttää sivullisia uhreja ja tarpeetonta väkivaltaa. Tämä kuitenkin harvoin onnistuu, eikä todellakaan ole nytkään onnistunut. Venäjä on ollut julma ja väkivaltainen, samoin terrorijärjestö Hamas.
Sota aiheuttaa pelkoa. Pelkoa mm siitä, että entä jos se leviää isommalle alueelle ja tulee liian lähelle omaa maatamme tai jopa maan rajojemme sisäpuolelle niin että olemme osana sotaa käyvää maata. Nyt ei kuitenkaan ole sellaista näköpiirissä. Tosin Viron ja Suomen välisen Balticconnector- kaasuputken rikkoutuminen oli omiaan aiheuttamaan huolta, mitä Venäjä mahdollisesti tuossa vieressämme meinaakaan. Kaasuputken rikkoutumisen syytä ei ole saatu kuitenkaan selvitettyä.
Olin eilen Israelin tukitapahtumassa eduskuntatalon edustalla. Se oli rauhanomainen ja koskettava tilaisuus. Siellä puhuivat mm kansanedustajat Peter Östman ja Atte Kaleva. Lisäksi muita koskettavia puheita pidettiin. Tilaisuuden olivat järjestäneet ICEJ, Patmos Lähetyssäätiö sekä Suomen Karmel- yhdistys.
Maanantaina 16.10.2023 saimme suru-uutisen presidentti Martti Ahtisaaren kuolemasta. Hän oli todellinen rauhanmies, jollaista tämä aika olisi nyt kaivannut.
Hänellä oli myös elämään liittyviä viisaita ajatuksia, niinkuin monilla valtion päämiehillä usein on. Tässä yksi sellainen:
.png)
Itseäni innoittaa juurikin tuo ajatus, mitä hyvää minä voisin tänään tehdä jollekin. Toki omien voimavarojen mukaan.
Olen uskossa ja Raamatussa kerrotaan paljon lopun ajoista. Israelin valtion synty ja tapahtumat Israelissa ovat selkeitä lopun ajan merkkejä.
Viimeinen sana on Jumalan. Ilman Hänen sallimustaan ei tapahdu hyvää eikä pahaa. Jeesuksen veressä meillä on suoja yltyvää pahuutta vastaan. Rakkaus voittaa vihan. Aina. Sen vuoksi ei ole merkityksetöntä, kuinka me suhtaudumme nyt käytäviin sotiin ja ihmisiin, jotka ovat sodassa eri puolella kuin me. Useinhan sodissa on ns pahikset ja hyvikset. Silti harvemmin, jos koskaan, sodalla on todellista voittajaa. Senverran paljon se tuottaa kauhua, tuskaa ja kuolemaa. Meidän valinnoillamme on merkitystä. Valitsemmeko rauhan ja rakkauden vai vihan ja koston. Hyvällä ja pahalla kun on taipumusta kietoutua jopa sukupolvien ketjuksi. Siksi meidän tehtävämme on yrittää pitää tuo ketju rakkauden ja rauhan ketjuna.
