tiistai 3. toukokuuta 2022

Avoimuudesta

 Havahduin sellaiseen asiaan, että olenko minä blogillani mielenterveyden stigman hälventämisestä "so last season" kategoriassa. Nimittäin näitä blogeja - onneksi - on aika paljon, kun löysin blogit.fi sivuston, johon on koottu paljon eri aiheisia blogeja.

https://www.blogit.fi/postaukset/mielenterveys

Sitten yhden kerran bussissa eräs poika - lukioikäisiä taisivat olla - sanoi ihan tuosta noin vaan, että hänellä jää armeija välistä, kun on todettu ADHD ja se ei ollut mitenkään kummallista näistä tytöistä, joiden kanssa tämä poika jutteli. Nuoret ovat varmasti paljon avoimempia näissäkin asioissa. Todella isot pisteet siitä heille!

Itse asiassa oloni tuli huojentuneemmaksi, jos todellakin on näin. Mutta tämäkin kyllä vaihtelee eri ihmisten ja porukoiden kesken. Itse en ole ollut täysin sinut läheskään aina psyykkisten ongelmieni ja sairauksieni kanssa. Siihen vaikuttaa pitkälti myös oma ikä. Olenhan jo yli 50 vuotta. En muuten tosin koe olevani kovin vanha, enkä nyt sitä vielä olekaan. Mutta en kyllä enää mikään nuorikaan.

Ja tosiasia on se, että nuorilla itsellään on paljon mielenterveyden ongelmia. Osalla jo ihan lapsesta saakka. Tämän lisäksi varsinkin nuoret naiset palavat loppuun työelämässä.

https://www.kdlehti.fi/2022/04/20/nuoret-naiset-palavat-loppuun-tyoelamassa-kd-naiset-vaatii-toimenpiteita-tyonantajilta-ja-kunnilta/?fbclid=IwAR2CXTtqtmluIcrQGq1VS8YKpXOlwnoFerew6S6V5OcxKp9XuS1q3n_28mA

On hienoa, että yhteiskunta on tullut niin paljon avoimemmaksi mielenterveyden ongelmien suhteen. Tarvitsemme vaan riittävästi hoitohenkilökuntaa ja lääkäreitä psykiatrian puolelle. 

Tosiasia on myös, että vakavampia psykoosisairauksia sairastavat joutuvat kokemaan kaikista eniten edelleen ennakkoluuloja ja leimaamista.

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/psykoosi/Pages/Stigma.aspx

Entä onko sitten hyvä itse olla näin avoin täällä blogissa? Tällä hetkellä koen, että on. Se on itselleni tärkeää ja toivon, että voin kirjoituksillani auttaa jotakuta myös hyväksymään omat psyykkiset ongelmansa paremmin.

Tarvitsemme toinen toisiamme. Ja mä ajattelen, että varsinkin asioissa, joissa on pitkään ollut vahva negatiivinen stigma, leima, avoimuudessa on voimaa! Toivottavaa olisi tietenkin, että myös muut uskaltaisivat olla vastaanottavaisia ja vastavuoroisia. Tämä ei ole missään nimessä mikään vaatimus. Tärkeintä on se, että jokainen saa olla vapaasti juuri sellainen kuin on. Vaikkapa juuri seuraamalla ja lukemalla näitä juttujani, jos nämä kiinnostavat ja/tai toimivat vertaistukena.

Kirjoittaminen näistä asioista ja näiden julkaiseminen, tuominen päivänvaloon, auttaa toivon mukaan myös itseäni paremmin hyväksymään ja ymmärtämään psyykkisiä ongelmiani. Lisäksi jos nämä voivat olla avuksi yhdellekin, niin todellakin blogini on tehtävänsä tehnyt.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti