Jälleen on alkanut uusi syksy ja uudet kuviot. No ei vaineskaan. Mulla ei tälle syksylle ole mitään uutta tiedossa; teen pienimuotoista keikkaa, jota sitäkin yritän tehdä todella kohtuudella, vanhuksella käymiset, ystävien tapaaminen... hmm. ja Helsingin kirjamessut ovat jälleen tulossa. En olekaan katsonut, mihin viikkoon ne tänä vuonna asettuvat. Kirjamessuilla voisi siis jälleen käydä.
Viime viikolla olin ystäväni kanssa Kainuussa lomaviikolla. Se meni kaikin puolin hyvin. Niin, paitsi mulle ilmestyi uusi patti alavatsan seutuville edellisen ollessa jo kuivumassa päin, joten en päässyt loppuviikosta kylpylään. Kyllähän se alkuun harmitti, mutta harmitus meni ainakin näin jälkikäteen ajateltuna sitten ohitse. En ole kirjoittanut näistä alavatsan pateista mitään. Pateista jääneitä arpia on tosiaan kuin koristevyö konsanaan alavatsassa. Kävin niitä kesällä näyttämässä ihotautilääkärillekin. Diagnoosiksi on laitettu L02 Ihon paise, äkämä tai ajos. Menin yksityiselle ihotautilääkärille kesällä, kun itse epäilin HS-tautia, jota kuitenkaan mulla ei sitten todettu. Siitä, miksi mulla näitä paiseita todennäköisesti on, tai mikä sitten onkaan niihin lopullinen syy, voisin kirjoittaa oman blogikirjoitukseni.
Syksyn pimeät illat ovat alkaneet. Nyt tätä kirjoittaessani on tosin jälleen varhainen, pimeä aamu. Syksyyn on usein latautunut sellaista odotusta, että löytyisi riittävästi mielekästä tekemistä. Ja mielellään samalla jotain itsensä kehittämiseen liittyvää tekemistä. Millekään työväenopiston tai avoimen yliopiston kurssille en tosin ole ilmoittautunut.
Mutta toisaalta, mun olisi viisasta pitää pääpaino oman itseni psyyken hyvinvoinnissa eli riittävästi lepoa ja akkujen latautumista. Eli tehdä asioita, joista pidän.
Olen kolmen eduskuntavaaliehdokkaan tukijoukoissa ja ne tuovat oman panoksensa tekemisiini.
Lisäksi hankin jo aiemmin museokortin ja sitä olen käyttänyt ainoastaan yhden kerran käydessäni ystäväni kanssa Tamminiemessä Rauni Palosen paperinukkenäyttelyssä. Toki kiersimme muutenkin Tamminiemeä. Museoissa ja näyttelyissä olisi siis nyt todella hyvä tilaisuus käydä mielin määrin museokortin myötä.
Marraskuussa pimeyden ollessa pahimmillaan, mulla on tiedossa erään toisen ystäväni kanssa Tukholman risteily! Ihania ystäviä mulla, kun pyytävät mukaan. On jotain, mitä myös odottaa.
Syksyn tullessa ja iltojen alkaessa koko ajan vaan pimetä joulua kohden, sitä usein jännittää samalla, alkaako pimeys liikaa ahdistaa itseä. Toistaiseksi ahdistus ei ole saanut ainakaan minua valtaansa, onneksi. Tämänkin vuoksi on tärkeää saada sitä mielekästä tekemistä.
Tällä viikolla on suunnitteilla mennä katsomaan The Odyssey elokuva. Sitä on paljon kehuttu ja olen joskus tyyliin 1980-luvulla viimeksi nähnyt jonkun vanhan version Odyssey tarustosta.
Taustalla kuuluu hiljaa Walking In The Air kappale The Snowman soundtrackilta.
Kaiken keskellä on hyvä muistaa, että pimeys ei ole saanut valtaansa Valkeutta.
"Aina kun tulee kyllin pimeää, tähdet, tähdet syttyvät."
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti