Tuokiokuvia

 

"Once more you open the door ... my heart will go on ..."

Tämä päivä on ollut pitkälti aika karsea väsymyksen osalta. Heräsin taas niin aikaisin. Aripiprazolin aloitusoireilla voi olla myös oma vaikutuksensa. Nyt ei ole niin paljoa väsyttänyt, varmaan sen jälkeen kun mieheni tuli kotiin ja lisäksi toi suklaata ja karjalanpiirakoita.

Tässä tietokoneella on tullut oltua taas lähes koko päivä. Kastelin kasvit kyllä ja sain käytyä pesemässä hiukset.

Jossain vaiheessa aamua nukuin horrosmaista unta.

Sain myös tehtyä tämän viikon Terveyskylän digitaalisen painonhallintapolun tehtäväosion.

Välillä olo käy levottomaksi ja katson työpöytäni laatikkoa - turvasuunnitelmaa... Olo on, että haluaisin soittaa jollekin, vaan en tiedä kenelle. Hoitajalle en viitsi soittaa, että en vaivaa häntä. Ymmärsin, että ensin on hyvä käydä läpi muita keinoja, ennen kuin alkaa soittamaan ammattiauttajille - no mä sanon tähän sen verran, että riippuen olosta. Joskus voi soittaa vaikka lähes heti, jos olo on sellainen.

Olotila menee kuitenkin ohitse. Piristää kun mieheni tulee kotiin.

Lapsuuden leikit paperinukeilla. Kävin kurkkaamassa huuto.netissä olisiko siellä kivoja paperinukkeja myynnissä ja juutuin katsomaan ja selaamaan joitain vanhoja lehtiä. Eipä se muuta tarvinnutkaan, kun halusin kaivaa esille kuvat joistain lapsuuden Apu- lehden paperinukeista.

                             

                                                                                                                                   

Olohuoneen kasveja ja kukkia 2025

"La la la la Life Goes On!"