Katsoin televisiosta Russell Crowen tähdittämän elokuvan Kaunis mieli. Elokuva herätti ajatuksia omasta psyyken hyvinvoinnistani. Itse olen myös työkyvyttömyyseläkkeellä psyykkisten syiden vuoksi ja siksi, että stressi ei laukaisisi minussa vauhdikkaita ajatuskuvioita ja että en alkaisi mennä ylikierroksilla. Tosin nythän minulla on ollut itsetuhoisuutta ihan työkyvyttömyyseläkkeen aikanakin. Minulle mahdollisesti määrätään lisää lääkitystä seuraavalla psykiatrin käynnillä.
Itseäni puhutteli Kaunis mieli elokuvan alussa se, kun Russell Crowen esittämä John Nash oli niin sosiaalisesti eristäytynyt sekä samalla sosiaalisesti kömpelö. Koin siinä, niissä hetkissä jotain niin tuttua ja samaistuttavaa.
Aiemmin en muista tämän elokuvan puhutelleen itseäni näin.
Elokuvan edetessä John Nash sairastuu psykoosiin ja hänellä todetaan skitsofrenia ja hän joutuu sairaalahoitoon, jossa hän mm saa tuon ajan insuliinishokkihoitoa. Se on rajun näköistä, kuten tuon ajan sähköshokkihoidotkin. Tuolloin, John Nashin sairastuessa elettiin 1950-luvun loppua. Onneksi ei ole tarvinnut elää tuolloin sen ajan psykiatristen hoitojen suhteen. Itsellänihän on skitsotyyppinen persoonallisuushäiriö/psykoosipiirteinen persoonallisuus.
John Nash joutui myös jäämään eläkkeelle, jotta ei olisi liikaa stressiä, jolloin harhaluulot tulivat enempi pinnalle. Johnilla oli hyvä ja rakastava vaimo, joka elokuvan mukaan eli hänen rinnallaan koko ajan. Todellisuudessa John Nash ja hänen vaimonsa Alicia erosivat, vaikka Alicia alkoikin elättää ex-miestään. He menivät uudelleen naimisiin vuonna 2001. Minulla myös on ihana, ymmärtäväinen sekä rakastava mies, joka on tukenut minua psyykkisten oireilujen ollessa päällä.
Kaunis mieli on hieno ja koskettava elokuva matemaatikosta, joka sairastui skitsofreniaan sekä hänen kamppailustaan sairautta vastaan. Erityisen iloinen olen siitä, että John Nash sai kunnioitusta työstään matemaatikkona jo elämänsä aikana; hän sai Nobelin palkinnon vuonna 1994. Hän oppi myös olemaan huomioimatta hänen harhoissa esiintyviä ihmisiä ja näin harhat vaimenivat iän myötä.
Jos mietin itseäni, niin omalla kohdallani sain skitsotyyppinen persoonallisuushäiriö diagnoosin vaihdevuosien aikaan ja oireiluni on ollut välillä tasapainossa, kunnes tänä vuonna on ollut niiden suhteen huonompi kausi. Haluan kuitenkin uskoa parempaan ja sitä kohden pyrin kääntämään katseeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti