Aika

Aikaa mitataan ja on mitattu jo useamman vuosisadan ajan kellolla. 

https://historianet.fi/tekniikka/keksinnot/kello-teki-ajasta-kauppatavaraa

Nytkin kuulen työpöytäni yläpuolella tätä kirjoittaessa kellon raksuttavan. Pidän sen äänestä. Se on jotenkin rauhoittavaa.

Kun miettii ihmiselämää, niin onhan se kuin tuulen henkäys, kuten Raamattu sanoo. Varsinkin ikuisuusnäkökulmasta "Yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niin kuin yksi päivä." Kaiken Luoja, Jumala, joka loi taivaan ja maan, asetti myös auringon osoittamaan päivää ja kuun yötä.

Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä, sekä tähdet. Ja Jumala asetti ne taivaanvahvuuteen valaisemaan maata ja hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon pimeydestä." (1. Moos. 1:16–18, KR38)

Kun aika oli täyttynyt, lähetti Jumala Poikansa. Ja 

Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Kuinka lohdullista. Jumala, joka on luonut meidät, hallitsee aikaa.

Sinä olet aina ollut, Sinä olet aina oleva, Sinä olet ensimmäinen ja viimeinen.

Omaa elämää miettiessä muistaa lapsuuden kulta-ajan, nuoruuden vaikeudet ja sen, kuinka eristäydyin muista. Vuosi 1988 oli nuoruudessani positiivinen vuosi; hankin piilolinssit ja aloin käyttää meikkiä ja huomasin olevani ihan viehättävä, joka lisäsi itsetuntoani. Kirjoitin keväällä 1988 myös ylioppilaaksi ja syksyllä aloitin koulunkäyntiavustajana ja siitä työstä tykkäsin tuolloin tosi paljon.

Kuitenkin teinivuosien eristäytyneisyys jätti minuun oman leimansa. Piinaavan pääntutinapelon, josta kärsin vieläkin.

Aika kultaa muistot, ainakin monet niistä. Vaikkakin päiväkirjoja lukiessa huomaa, että on kipuillut monien ahdistusten kanssa vuosien varrella.

Hyppään nuoruudesta jo tähän päivään. Olen saanut olla reilun 21 vuotta naimisissa rakkaan aviopuolisoni kanssa. Mutta kuten olen kertonut, se ei ole poistanut kaikkia ongelmiani eikä toinen ihminen niin voikaan tehdä. Avioliitto on kuitenkin tuonut yksinäisyyteen ratkaisevaa helpotusta, samoin mieheni ehdoton rakkaus minuun on ollut hoitavaa. Niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.

Meillä jokaisella on tietty, määrätty aika täällä maan päällä. Jokainen päivä on lahja. Mikään aika ei kuitenkaan kestä ikuisesti. Aika menee koko ajan eteenpäin. Vaikka tuntuisi, että samanlaiset päivät seuraavat toisiaan aina välillä, niin tosiasiassa jokainen päivä on uniikki päivänsä. Harvemmin sitä niin ajattelee arjen keskellä.

Jokainen hetki on tässä ja nyt. Jo sekunnin päästä se on historiaa. Aika on ihmeellinen. Päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet vierivät. Ja väkisinkin vanhenee. On kuitenkin lohdullista, että kun minä vanhenen vuodella, niin saman verran vanhenevat ystävätkin.

Tänä vuonna 2026