Jäin miettimään ylipäätään elämää ja meitä ihmisiä sekä tätä maailmaa, kuinka olemme erilaisia ja kuitenkin samanlaisia, samanarvoisia. Voinko minä määritellä toisen puolesta, mikä on vaikkapa oikea tai väärä tapa uskoa tai toisen poliittista kantaa. Jokainen perustaa uskonsa tai uskonnottomuutensa niistä lähtökohdista, missä elää, kotoa, omasta kulttuurista sekä keiden kanssa viettää aikaansa. Niin, ja mihin sydämensä kiinnittää.
En enää tässä iässä ajattele kaikista asioista niin mustavalkoisesti ja ehdottomasti vaan asioilla on eri sävyjä ja kerrostumia. Jotkin perustavaalaatua olevat asiat ovat edelleen itselleni kuitenkin sen verran tärkeitä, kuten usko Jeesukseen ja Hänen sovitustyöhönsä sekä siihen, että Hän nousi kuolleista ja Hän elää tässä ja nyt, minun sydämessäni. Niinkuin eräs yhtye laulaakin "Jeesus on Kingi, siitä en tingi!" Kysymys lieneekin siinä, kuinka usko tulee minussa esiin muille. En halua tuputtaa, mutta en myöskään laittaa kynttilääni vakan alle. Haluan kunnioittaa jokaisen vapautta valita uskonsa tai uskonnottomuutensa tai poliittiset kantansa.
Arvot. Ne ovat itselleni tärkeitä ja niistä rakkaus on se suurin; rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Jokaisella meistä on suunnaton ihmisarvo jo ihan lähtökohtaisesti. Tästä syystä minulle on tärkeää pyrkiä kunnioittamaan kaikkia ihmisiä.
Ihminen on inhimillinen ja tekee virheitä. Ja kyllähän niitä virheitä on todellakin tullut tehtyä jos jonkinlaisia. Ja jos joku ihminen näkisi sisimpääni, niin siellä ei kaikki olisikaan niin puhtoista, vaan likaista ja paikoin iljettävää. Onkin tärkeää, että meillä on jonkinlainen moraalikompassi. Ajatuksia tulee ja menee, mutta se onkin tärkeää, mihin niistä sydämensä kiinnittää.
Teot. Kunpa ne voisivatkin heijastaa omia arvoja ja rakkautta.
Inhimillisyyden suurin mittari on rakkaus, johon kuuluu anteeksiantaminen ja -pyytäminen. Tässä raadollisessa maailmassa, jossa elämme, vaikkapa anteeksiantaminen voi olla koko elämän mittainen prosessi. Ajatellaan vaikka sellaisia kauheuksia kuin holokausti, ylipäätään murhat, henkinen ja fyysinen väkivalta, insesti, raiskaukset, petokset... luetteloa voisi jatkaa loputtomiin, niin paha ihminen paikoin on. Meidän tehtävämme on kuitenkin pyrkiä valitsemaan hyvä.
Ennen kaikkea se, kuinka suhtaudumme kaikkein vähäosaisimpiin ja kurjimpiin lähimmäisiimme, kertoo meidän arvoistamme paljon.
Minua puhuttelee Viktor Hugon Kurjat, kuinka siinä anteeksianto muuttaa rikollisen Jean Valjeanin elämän, kun piispa Myriel ottaa hänet avosylin vastaan ja antaa anteeksi, vaikka Jean Valjean varastaa hänen arvotavaroitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti