Iankaikkisia asioita

Ystäväni jutteli minulle eilen viisaita siitä, kuinka pappien tärkein tehtävä olisi sunnuntaisin saarnata sielujen pelastuksesta!

Ja mietin itse tässä nyt sitä, että se painopiste minunkin elämässäni on Jeesus ja kuinka voin täällä maan päällä tehdä Hänen tahtonsa parhaiten. Tällöin pienenee omat murheet, vaikka esimerkiksi ne, mitä kirjoitin tänne blogiini eristäytyneisyydestä, sosiaalisesta jännittämisestä ja peloista. Aina ei näe asioita iäisyysnäkökulmasta, kun maailmassa elämme. Mutta milloin sen näkökulman saa, se asettaa elämän mittasuhteet aivan toisenlaisiksi. Elämme täällä iankaikkisuutta varten. Ja ratkaisu seurata Jeesusta, on tehtävä jo täällä maan päällä.

Kun saa nähdä asioita iankaikkisuusnäkökulmasta, elämä saa oikeat mittasuhteet. Se tuo ainakin hetken helpotuksen omiin ajan murheisiin. Kunpa saisi elää tuosta näkökulmasta käsin useammin elämää. Se on nimittäin ihmettä! Se, kuinka se vapauttaa. Se ei ole mielestäni pakoa todellisuudesta, vaan se antaa voimaa ja virkistystä elää tätä elämää. Koin tämän merkityksen erityisesti eilen illalla, yöllä. Aika ajoin sitä on saanut myös kokea vuosien varrella, aina hetken kerrallaan.

Nyt olen väsynyt, kun heräsin niin aikaisin, mutta tämä iankaikkisuusnäkökulma tuo lohtua ja merkitystä.

Jeesus, anna rakkautta Sinua, itseäni ja kanssaihmisiä kohtaan, että saisin palvella Sinua niinkuin Sinä olet tieni täällä maan päällä johdattanut. Kiitos Jeesus veresi voimasta, Amen, Ylistys, Amen.

Patmos saarelta 2008