Tänään on ollut yksi sellainen päivä, jolloin voisi sanoa, että on ollut tylsää.
Ensinnäkin mua on väsyttänyt tänään tosi paljon ja näin ollen olen nukkunut paljon ja silti olen väsynyt. Olen ollut koko päivän sisällä. Se varmasti myös vaikuttaa väsymykseeni. Mutta ulkoiluun tarvitsisi usein jonkun kaverin ja on niin helppo ratkaisu jäädä vaan sisälle.
Laiskuutta? Myönnän, sitä mulla on ja mukavuudenhalua. Silti toivoa, että saa sitä virkeyttä ja innostusta asioiden tekemiseen.
Mitä sitten tänä tylsänä päivänä käytännössä olen tehnyt? Pessyt pienen koneellisen pyykkiä ja tyhjentänyt tiskikoneen ja laittanut sinne likaisia astioita tilalle. Soittanut kaksi puhelua. Ollut facebookissa ja vähän twitterissäkin.
Niin ja oon kuunnellut musiikkia: Rebecca St. Jamesia, Amy Grantia ja sellaista englanninkielistä hengellistä kokoelmalevyä kuin My Utmost For His Highest.
Some. Facebook ja twitter koukuttavat ja korvaavat sosiaalisia suhteita, ainakin minulla. Samalla ne korvaavat pitkälti päiväkirjan kirjoittamistakin, kun sinne voi kertoa päivän kuulumisia, kuten tähän blogiinkin.
Huomiseksi mulla on suunnitelma ja itse asiassa koko loppuviikolle, arkipäiville, on joku tekeminen, meneminen.
Kuinka sitten mulla on tätä aikaa näin paljon arkisin? Siksi, että olen kuntoutustuella. En enää edes tarkkaan muista, milloin se alkoi, mutta nykyinen kuntoutustuen jatko mulla on vuoden 2024 loppuun.
Olen yrittänyt löytää päiviini merkitystä ja tekemistä ja siinä osin onnistunutkin. Ainakaan mitään vapaaehtoistyötä mun ei kannata enää ottaa. Niitä mulla on jo aika paljon; käyn katsomassa vanhusta ( tosin se on nyt ollut osittain tauolla ), pidän noin kerran kuussa skidikirkkoa/pyhäkoulua Saalemissa sekä olen uusi rahastonhoitaja Helsingin KD Naispiiri ry:ssä, joka vaatiikin itseltäni paljon opettelua.
Mutta päivät, jolloin ei ole mitään tekemistä ja on väsynyt. Kuten tänään. Näitä päiviä riittää. Onneksi kuitenkaan tämä tylsyys ei ole nyt mennyt masennuksen puolelle. Se on sitten astetta verran ikävämpää ja vakavampaakin.
Aina ei todellakaan tarvitse olla mitään tekemistä. En itse asiassa jaksaisikaan, jos koko ajan pitäisi olla menossa ja koko ajan olla jotain tekemistä. Tarvitsen sitä, että on aikaa hiljentyä ja olla vaan, ajatella. Haaveilla. Parhaimmillaan se antaa voimaa, virkistää ja jaksaa taas mennä ja tehdä asioita.
Sitä, että päivissä ei ole tekemistä, se ei itsessään ole missään nimessä merkityksetöntä. Meillä kaikilla on suuri merkitys Taivaan Isän silmissä ihan vain sillä, että olemme Hänen luomiaan. Hän rakastaa meitä ja Hänessä meillä on merkitys. Sillä Hänen kauttaan koko maailma ja meidät ihmiset on luotu. Hän tietää, mitä on olla ihminen. Hän lähetti ainoan Poikansa, Jeesuksen, tänne maailmaan, jotta me saisimme elämän. Mieti, Elämän.
Todellisen Elämän. Elämän täällä maan päällä ja elämän kerran Taivaan kodissa. Kaikki merkitykset ja salaisuudet elämässämme löytyvät Jeesuksessa! Miten turvallista. Miten lohdullista. Siksi jokaisella päivällä on suuri merkitys. Jokainen päivä on lahjaa Häneltä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti