Sellainen sanonta on kuin "Ken vaivojansa vaikertaa, on vaivojensa vanki..." Omantunnon vaivoihin voisi ainakin osittain päteä tämä sanonta.
Mulla on aina ollut herkkä omatunto. Saatan tuntea syyllisyyttä sellaisista asioista, mistä yleensä tavalliset ihmiset eivät tunne syyllisyyttä. Kuten vaikkapa äsken siitä, että jaoin Mikä tässä on niin vaikeaa?- nettikurssin tehtävän oman vastaukseni videoituna Beautiful Stranger facebook- sivuilleni sekä yhteen toiseen ryhmään. Otin sen välillä pois, ja välillä laitoin takaisin ja pohdin nettikurssin alustalla toimintaani.
Mikä siinä aiheutti syyllisyyttä? Oikeastaan se, että käytin toisen henkilön lanseeraamaa termiä sisäinen kannustaja. Ja ajattelin jotenkin, että omin toisen keksimän sanan omaan vastaukseeni. Se vaan kuvasti päinvastaista kuin tehtävässä pohdittavaksi annettua sisäinen piiskuri- sanontaa. Mietin myös samalla sitä, että saiko ryhmästä jakaa julkaisuja muualle. Mutta kyseessä oli ja on siis minun henkilökohtainen vastaukseni itseäni koskien. Huomaat, että kaikesta voi tehdä monimutkaista, varsinkin kun omaa herkän omantunnon ja on vähänkään väsynyt.
Olen myös pakottanut välillä joissain tilanteissa itseäni pois herkästä omastatunnosta, silloin kun en voi sille mitään, koska muuten se kiusaisi ihan liikaa.
Joissain asioissa herkkä omatunto on myös hyvä asia. Ainakin pidän itseäni suhteellisen luotettavana monissa asioissa. Ja luotettavuus on tärkeää vaikkapa työelämässä. Silti liian herkkä omatunto on usein rasite. Kun alkaa vatvomaan asioita, joita ei oikeasti tarvitsisi miettiä sellaisella intensiteetillä. Mulla välillä herkkä omatunto kiusaa niin, että tulee mieleen soittaa johonkin palvelevaan puhelimeen. Nyt en äkkiseltään muista, olenko niin tehnyt, mutta en ihmettelisi, vaikka olisinkin.
Mun väliin sairaalloisen tarkka omatunto kumpuaa tietenkin jo sieltä lapsuudesta ja kasvatuksesta. Olen kertonut varmaan moneen kertaan jo sen, että saimme isän puolelta autoritäärisen uskonnollisen kasvatuksen. Toki isässä oli paljon hyviäkin piirteitä, mutta hän oli oman aikansa kasvatti ja toimi varmasti oman parhaan kykynsä mukaan.
Tämä tarkka omatunto voisi liittyä myös mun voimakkaaseen jännittämiseenkin. Molemmissa on sellaista kontrollin tarvetta, että kaikki menee varmasti oikein ja hyvin. Välillä jopa neuroosiksi tai pakko-oireeksi asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti