Olen kuljettanut sinua, rakas lukijani, kipupisteitteni ja diagnoosieni kautta tähän päivään. Voin sanoa, että vointini on tällä hetkellä ihan hyvä. Joudun silti lähes päivittäin kohtaamaan enemmän tai vähemmän sosiaalista jännittämistä, riippuen siitä, mitä kulloinenkin päivä tuo tullessaan. Ruokailutilanteet ovat lähes poikkeuksetta sellaisia, että niissä joudun kamppailemaan jännitysteni kanssa. On toki hyviäkin kertoja seassa.
Kirjoitin tammikuussa blogikirjoitukseni Elämän päivien ketju on kallis, jossa kerron äidin hauraasta olemuksesta ja viimeisistä kuukausista.
https://newdaymy.blogspot.com/2024/01/elaman-paivien-ketju-on-kallis.html
Rakas äitini pääsikin taivaan kotiin tämän vuoden toukokuun 10. päivänä. Sain olla saattohoitamassa äitiä ihan alusta loppuun. Tästä saattohoidosta kerron tässä kirjoituksessa enemmän
https://mirjakolehmainen.blogspot.com/2024/05/hyvan-saattohoidon-puolesta.html
Surutyötä äidin poismenosta on varmasti pikkuhiljaa tullut tehtyä äidin sairauden, Alzheimerin taudin edetessä. Niinpä en musertunut täysin äidin kuollessa. Itse saattohoito oli rankka, mutta äidin kuoleman jälkeen elämä palautui melko nopeasti aikaisempaan uomaansa.
Kuntoutustukea on jäljellä tämän vuoden loppuun. Mulle haetaan kokoaikaeläkettä tämän jälkeen. Olen siitä tyytyväinen sekä huojentunut. Toki vielä saa jännittää, saanko sen. Psykiatrinihan ei sitä päätä, vaan se päätetään Kevassa ja Kelassa. Psykiatrini sanoi laittavansa eläkehakemukseni/ B-lausunnon sekä Kevalle että Kelalle. Ja jos saan myönteisen päätöksen, mut kirjataan samalla psykiatrian poliklinikalta ulos.
Ensi keväänä on kuntavaalit, mutta niihin en tällä kertaa aio mennä ehdokkaaksi. Itse asiassa täytin jo ehdokashakemuksenkin ja olin innoissani menossa ehdokkaaksi, mutta peruin sen sitten. Ajattelen, että siinä on kuitenkin melko paljon työtä ja koen, että minun pitäisi olla enemmän perehtynyt niihin asioihin, joita ajaisin, vaikka ne olisivatkin samoja kuin edellisissä kuntavaaleissa. Tällä kertaa aion pysyä taustajoukoissa.
EDIT 12.10.2024. Olin tänään KD Naisten liittokokouksessa Tampereella ja se poiki nyt illalla sen, että rohkenin kysyä, voisinko hakea uudelleen kuntavaaliehdokkaaksi. Ja aion olla ehdokkaana kevään 2025 kuntavaaleissa Helsingissä. Täytin jo ehdokashakemuksenkin. Toki se pitää ensin tulla hyväksytyksi.
Mitä on olla riittävän tasapainoinen? Minulle se on sitä, että pystyn nauttimaan elämän pienistä asioista, kuten vaikkapa musiikista tai kiiltokuvista ja paperinukeista. Myös se, että milloin tulee ahdistavia asioita mieleeni tai masennusta alkaa pukata, ne eivät jää pysyvämmäksi olotilaksi, vaan ne poistuvat vähän tai jonkin ajan kuluttua vaikkapa suunnatessani huomion johonkin muualle tai alkaessani tehdä jotain muuta.
On mielenkiintoista nähdä, mitä kaikkea elämä tuo vielä tullessaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti