Syksyisiä suunnitelmia ja haaveita

Syksyllä monet meistä aloittavat jonkun harrastuksen tai jatkavat niitä harrastuksia, jotka ovat kesän aikana olleet tauolla. 

Itselläni on jo ihan riittävästi tekemistä päiviini, että tarvitsisin niihin mitään lisää. En ole varsinaisesti aloittanut mitään uutta muuta kuin että olin yhden päivän pitkästä aikaa keikkatöissä päiväkodissa. Se meni ihan hyvin siihen nähden varsinkin, että olen viimeksi tehnyt keikkaa viime vuoden puolella. Olin varannut toisenkin keikkapäivän tälle viikolle, vaan tulin kipeäksi ja se oli peruttava. Tarkoitukseni onkin syksyn aikana käydä pienimuotoisesti tekemässä keikkaa päiväkoteihin.

Jatkan myös skidikirkon pitämistä Saalemissa pienemmille. Sehän ei siis ole läheskään joka sunnuntai, vaan esimerkiksi itse varasin tänä syksynä kolme vuoroa, jolloin pidän sitä. Lisäksi tarkoitukseni on ottaa uusi vanhus, kenen luona aloittaa käymiset, sillä tämä kenen luona kävin kolmisen vuotta, pääsi Taivaan kotiin. 

Olen myös lupautunut kahdelle eduskuntavaaliehdokkaalle olla tukijoukoissa mukana. Toinen heistä on täältä Helsingistä ja toinen muualta päin Suomea. Halusin ottaa myös Helsingistä ehdokkaan, jonka tukijoukkohin pyysin päästä, koska samalla paikkakunnalla olevana siihen saa tietenkin erilaisen imun itse tekemiseen. 

Reilun viikon kuluttua on Kiiltokuva- ja paperinukketreffit, johon tarkoitukseni on osallistua. Yksi ystävistäni on myös halukas tulemaan mukaan. Ja jos tämä onnistuu, olisin oikein iloinen siitä. 

Luottamustoimeni myös jatkuu niin, että saan siihen apuja muilta yhdistyksen jäseniltä. Tätä tehtäväähän mä oon jännittänyt ja stressannut.

Mieheni kanssa olemme mahdollisesti menossa käymään mökillä ja se on tietenkin pieni irtiotto täältä Helsingin hulinasta. Samalla olisi tarkoitus tavata nuoruuden ystävääni.

Toivon kuitenkin kaiken toiminnan ja touhun keskellä, että on sopivasti omaa aikaa rauhoittua ja ottaa aikaa omille ajatuksille ja haaveille.

Meillä on mieheni kanssa myös uusi elämäntilanne alkanut, kun mieheni äiti, anoppini kuoli kesällä. Miehenihän oli omaishoitajana iäkkäälle äidilleen, joka asui 24/7 täällä meillä kotona useamman vuoden ajan. Vaikka onkin ollut surua, niin on tullut aika suunnata katsetta toisella lailla tulevaan. 

Toivon tietenkin myös mahdollisimman jännitys- ja pelkovapaata syksyä ja talvea. Ne tietyt jännitykset ja pelot mulla on, mutta että voisin vaikka olla joissain tilanteissa vähäisemmillä tarvittavilla lääkkeillä. Siitä tulikin mieleeni, että kerran kuussa jatkuu psykiatrian poliklinikalla ryhmäkäynnit. Olen tykännyt niistä kyllä ihan.

Ps. Otin tuohon ylemmäksi kuvan, jossa on kirjoja, jotka oisinko kaikki hankkinut tämän vuoden alusta. En ole niitä saanut luettua. Innostun aina kirjoista ja eri teemoista, mutta sitten nykyään itse lukeminen jää vaan vähäisemmäksi. Helsingin kirjamessuille haluaisin kyllä taas tänä vuonna päästä. Tarkoitus olisi sinne mennä, ellei tule mitään muuta. Nautin siitä ilmapiiristä siellä kirjojen ja muiden oheistuotteiden äärellä.