Olen saanut erään luottamustehtävän, jota olen jännittänyt todella paljon; niin paljon, että vatsa on aina väliin mennyt kuralle.
Tänään kuitenkin tässä ja nyt, koen luottamusta ja oloa, että tehtävä voi hyvinkin onnistua. Mulla on myös mieheni, joka on luvannut auttaa tässä tehtävässä. Ja miksi en voisi onnistua tehtävässä? Miksi sen pitäisi automaattisesti epäonnistua?
"Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat."
Sekä siitä rauhasta, jonka vain Jeesus voi antaa:
"... ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa."
"Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö."
- Jeesus -
Ja vaikka kokisin, mitä todennäköisemmin tulen vielä kokemaan, epävarmuutta ja jännitystä tästä tehtävästä, niin voin olla varma, että olen ainakin yrittänyt. Olen jälleen kerran mennyt epämukavuusalueeni ulkopuolelle! Wau! Saan olla jo siis nyt itsestäni ylpeä!
Kun tulee erilaisia tehtäviä ja tilanteita elämässä, niin monta kertaa alkaa soimaamaan itseään ja sisäinen piiskuri saa vallan, että "Et sinä onnistu", "Jännität ihan liikaa!" tai "Teet jonkin ratkaisevan virheen ja saat haukut päälle." Onkin tärkeää oppia puhumaan itselle myötätuntoisesti. Sanoa itselle, että sinulla on lupa onnistua ja ei haittaa vaikka epäonnistut. Ihmisiä tässä kuitenkin vain ollaan. Ja minä olen suunnattoman arvokas ja rakastettu. Ei ole toista minua.
Sekään ei ole maailmaa kaatava asia, jos joutuisi tehtävästä luopumaan, jos se tuntuisikin liian vaikealta.
Olla armollinen itselle ja samalla toisille.
Mauno Koiviston sanoin:
"Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti