Ihminen ei tule toimeen ilman rakkautta. Rakkaus on mahtavin voima maailmassa. Tarvitsemme rohkaisun sanoja toinen toisiltamme. Elämää ei kuitenkaan kannata laittaa täysin toisen ihmisen varaan. Eikä sitä voikaan laittaa, sillä olemme erillisiä vaikka olisimme kuinka läheisessä yhteydessä toisiimme.
Nuorempana olin läheisriippuvainen ystävistäni. Ja oli elämää suurempaa draamaa moni asia ystävyyssuhteissa. Onneksi en ole enää läheisriippuvainen, vaan olen kasvanut siitä pois. Eli voisiko siis sanoa, olen itsenäistynyt vuosien varrella.
Luottamus itseemme ja toisiimme syntyy niin monista asioista ja lapsuuden kokemukset vaikuttavat tunnetusti perusluottamukseemme.
https://www.tehylehti.fi/fi/terveys/vauvaiassa-syntyvat-luottamus-ja-turva
Luottamus omaan itseen rakentuu positiivisista kokemuksista ja siitä että saa tehdä myös virheitä riittävän turvallisessa ympäristössä. Itselläni luottamus itseeni on paikoin hataraa. Huomaan kaipaavani aina vaan positiivista palautetta. Positiivisen palautteen tarve minussa tuntuu välillä olevan ehtymätön.
Luottamukseni on myös paljolti perustunut ulkonäköön. Kun koen olevani kaunis, itseluottamuksenikin on kohentunut siitä. Luottamuksen laittaminen ulkoisiin seikkoihin ei ole vaan lopulta kestävää. Facebook ja sosiaalinen media korostaa vielä tätä oman itsensä esilletuomista ja sitä, kuinka paljon tykkäyksiä saa mistäkin julkaisusta tai kuvasta. Silmälasit vievät jonkunverran itseluottamustani alaspäin. Aikuisiällä vuonna 1999 kävin silmälaserleikkauksessa ja minulta leikattiin miinuksia pois. Pääsin siis eroon silmälaseista ja piilolinsseistä. Tämä "näkö" kesti reilun 10 vuotta ja sitten täytyi hankkia taas uudelleen lasit. Nykyään näen kyllä liikkua ilman laseja, mutta en erota vaikkapa kauempaa pienempää tekstiä. Myös lukiessa tarvitsen lasit. Tätä blogia pystyy vielä itse asiassa kirjoittamaan ilman laseja.
Ja onhan mulla muitakin ulkonäkökomplekseja; mm nykyinen painoni sekä ohuet hiukset, jotka eivät kasva enää kunnolla kovinkaan pitkiksi.
Siispä. Luottamus kannattaa ja kannattaisi perustaa ihan toisille arvoille kuin katoavalle kauneudelle. Niin, ja sitä paitsi, on niin monenlaista kauneutta. Sisäinen kauneus on se kaikista syvin kauneuden muoto. Sisäisiä asioita kannattaakin vaalia. Itselläni niistä arvoista on usko tärkeänä elämässäni. Se tuo myös luottamusta ja toivoa.
Ihminen tarvitsee toivoa. Toivon vastakohta on toivoton ja jos on toivoton, niin silloin on usein jo masentunut ja ikävimmillään epätoivoinen. Toivon todellinen lähde on Jeesus. Hänessä meillä on luottamus ja toivo paremmasta elämästä, elämästä kerran Taivaan kodissa. Mutta jo hyvästä elämästä täällä maan päällä.
Raamattu lupaa:
"Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon."
Vaikka olemmekin niin riippuvaisia toinen toisistamme ja meidät on luotu toinen toisiamme varten, niin kuitenkin se todellinen turva ja luottamus on Jeesuksessa.
Ukilta nuorena saamassani Raamatussa on seuraavanlainen värssy, jonka laitan tähän lopuksi.
Ps.Ukkini nimi muuten oli Toivo.
"Älä milloinkaan ole riippuvainen ihmisistä,
niin et koskaan pety,
ole kokonaan riippuvainen Jeesuksesta,
etkä sittenkään koskaan pety."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti