"On vaikea ymmärtää elämän merkitystä näin yksinäisenä. Elämän merkitys tulee niin pitkälti toisten ihmisten kautta."
Näin olen kirjoittanut päiväkirjaani vuonna 2003. En ollut tuolloin vielä naimisissa, joten yksinäisyyden tunteet korostuivat välillä hyvinkin kipeinä.
Tuo yllä oleva ajatus sai minut oikeastaan kirjoittamaan tätä uutta blogikirjoitusta, pohtimaan omaa elämääni ja samalla sen merkitystä.
Meidät ihmiset on luotu toisiamme varten. Siksi onkin surullista, että kaikki eivät löydä elämänkumppania tai riittävästi hyviä ystäviä. Toki siis naimisissa ollessaankin tarvitsee muitakin ystävyyssuhteita kuin ainoastaan oman kumppaninsa.
Sillä on suuri merkitys, kuinka opimme liittymään toisiin ihmisiin. Jos ei ole päässyt kehittymään psyykkisesti tasapainoisesti, ihmissuhteissa tulee lähes varmuudella olemaan ongelmia. Voi olla liian riippuvainen toisesta eikä ole päässyt vielä olemaan samalla erillinen ja kuitenkin yhteydessä toiseen. Muistelen erään kirjan nimenäkin olevan "Yksinäisyydestä erillisyyteen ja yhteyteen." Kirjan nimi jo kertoo paljon. Että suhde puolisoon voisi olla kutakuinkin tasapainossa, tarvitsee se sitä, että ei ole ripustautunut toiseen liikaa ja että kykenee olemaan myös yksin tuntematta liikaa ahdistusta ja pelkoa hylätyksi tulemisesta. Olla itsenäinen, terveellä tavalla.
Mitä tulee omaan psyykkiseen kehityshistoriaani, niin varsinkin nuorempana olin läheisriippuvainen. Onneksi olen siitä kasvanut pois. Nykyään olen palannut ikäänkuin taaksepäin introverttiyteen. Huomaan viihtyväni paljon kotona. Tosin minulla on täällä aviopuoliso, niin ei tarvitse olla yksin ja voi silti puuhastella omia asioita. Liian paljon kotona olemisessa on omat haasteensa. Sitä tarvitsee tuulettumista kodin ulkopuolella sekä muiden ihmisten tapaamista. Mutta sitäkin sopivassa suhteessa. Jos on liikaa tapahtumia ja ihmisiä ympärillä, niin itseäni ainakin alkaa uuvuttamaan ja helposti jopa stressaantumaan. Ja liikaa stressiä mun tulisi välttää jo oman psyykkisen hyvinvointini vuoksi, että ajatukset eivät ala laukkaamaan ikävimmillään itsetuhoisesti.
Elämän syvin merkitys löytyy itselläni uskosta Jeesukseen. Se antaa turvallisen pohjan ihan kaikelle, mitä elämä tuo tullessaan sekä menneen ymmärtämiseen ja tulevaisuuteen.
Tähän loppuun vielä Suomen Raamattuopiston Säätiön sivuilta tämän päivän lohdullinen luku:
Tosi hyvä kirjoitus. Kiitos, että jaat niin avoimesti omia kokemuksia ja tunteita. Mainitsemasi kirjakin kuulostaa mielenkiintoiselta, pitää laittaa muistiin! Siunausta sinulle!☺️
VastaaPoista