En minä pelkäisi mitään pahaa

Tänään vietetään maailman itsemurhien ehkäisypäivää. Olen tänään menossa kuuntelemaan luentoa Jokaisen kohtaamisen merkityksestä itsetuhoisesta kriisistä toipumisesta. 

"Pihlajaklubissa 10.9.2025 Aino Maijan vieraana on psykologian tohtori, yksilö-, pari- ja perhepsykoterapeutti Selma Gaily-Luoma keskustelemassa väitöstutkimuksensa pohjalta siitä, millainen merkitys kohtaamisilla palvelujärjestelmän ja ammattilaisten kanssa on itsemurhakriisin keskellä oleville."

Lainaus suoraan facebookista.

Kiinnostuin aiheesta joskus viikko-kaksi sitten, kun huomasin tämän ja päätin ilmoittautua siihen, vaikka aihe on rankka. Minua jonkin verran jännittää se, herättääkö tämä minussa kuinka paljon omaa historiikkiani itsetuhoisuudestani.

Yritän ajatella niin, että on erittäin tärkeää, että aiheesta voidaan puhua ääneen. Sillä itsemurha on tabuaihe eikä se ole mikään ihme. Se osuu niin ihmisen ytimeen ja aiheuttaa läheisissä sekä itsemurhaa yrittäneessä paljon tuskaa ja ajattelen, että myös häpeää, niinkuin moni psyykkinen oireilu tai diagnoosi.

Laitan tähän vielä aiemmin kirjoittamani blogikirjoituksen omasta itsetuhoisuudestani: 

https://newdaymy.blogspot.com/2022/05/itsetuhoisuutta-ja-sairaalakaynteja.html

Haluan lähestyä aihetta myös hengellisestä näkökulmasta, sillä usko antaa parhaimmillaan syvällisen turvan kaikkea ahdistusta ja tuskaa vastaan.

Jeesus on voittanut Getsemanessa ja viimeistään Golgatan ristin puulla meidän tuskamme ja kärsimyksen sekä kuoleman! Eikö hänellä jos kenellä ole valta ja voima koskettaa sisintämme niin syvältä, että se eheytyy ja paranee; usein pikkuhiljaa, joskus yhdellä kertaa.

Tosin elämä koostuu valoista ja varjoista ja niiden vaihteluista koko elämämme matkan ajan. Yhtä varmaa on, että Jeesus, joka on luvannut olla kanssamme joka päivä maailman loppuun asti, pitää lupauksensa!

Apua on tarjolla. Jätän tähän Mieli ry:n valtakunnallisen kriisipuhelimen numeron:

09 2525 0111