Oletko sinä huomannut omassa ajatusmaailmassasi, että jotkut ikävät ajatuspinttymät ja pelot eivät vaan tunnu lähtevän pois vuosien ja vuosikymmenienkään jälkeen? Siellä joko syvemmällä mielen syövereissä tai lähempänä pintaa ne ikään kuin odottavat, valitsetko hyvän vai pahan. Tällä tarkoitan sitä, että alatko niitä ruokkimaan yhä enemmän. Tämä onkin se tärkeä piste näissä ikävissä asioissa; kuinka paljon annamme niille aikaa.
Ihmisen sisin on täynnä - ainakin omani on - kaikenlaista pahaa ja ikävää - sellaisia asioita, joiden soisi sieltä lähtevän pois ihan kokonaan. Nämä ikävät ja inhottavat ajatukset tulevat mieleen usein silloin, kun on aikaa ylimääräiselle ajattelulle. Ne tulevat kuin paholaisen sallimana kiusauksena härnäämään sisintä, yrittämään tuoda sinne sekasortoa ja ylimääräistä ahdistusta sekä pelkoa.
En ala tähän erittelemään, mitä nämä pelot ja ikävät ajatukset ovat. Jokainen voi omalla kohdallaan miettiä, mitä itsellä on sellaista, mitä ei tuo päivän valoon. Ja sanon sen suoraan, mikä ei kuulu päivän valoon.
Herkkänä ihmisenä kaikenlaiset ajatukset saavat usein suuremman huomion, kuin mitä tarvitsisi. Jokaisella ihmisellä ajatuksia tulee ja menee. Kuten jo sanoin, tärkeintä on siis se, että alkaako niitä ruokkimaan, vai päästääkö niistä irti ja alkaa ruokkia hyviä asioita ja ajatuksia.
Mietin myös sellaista, että kuinka paljon ihmisen oma perimä sekä ylipäätään eletty elämä vaikuttaa siihen, mitä ruokimme sisimmässämme. Se, kuinka meitä on kohdeltu ja millaisessa ilmapiirissä olemme kasvaneet, ei voi olla vaikuttamatta mieleemme ja ajatusrakennelmiimme.
Ajatuksillamme on valta; niistä voi seuraavassa hetkessä tulla tekoja, hyviä tai pahoja. Näin ollen ei ole yhden tekevää, mitä sisimmässämme ruokimme.
Kuitenkaan ei kannata liikaa säikähtää oman kontrollin pettämiseen liittyviä ajatuksia, sillä elämässämme on ympärillämme niin paljon erilaisia ärsykkeitä, että olisi käsittääkseni suoranainen ihme, jos ihmisen sisin olisi vain ja ainoastaan puhdas.
Tarvitsemme moraalikompassia. Itselleni se on usko Jeesukseen ja Hänen sovitustyöhönsä minun syntieni ja pahojen tekojeni sekä ajatusteni tähden. En voi tulla täällä maailmassa paremmaksi tai puhtaammaksi. Sillä joka kerta kun sitä yritän, seuraavassa hetkessä olen jo astunut askeleen, useimmiten askeleita taaksepäin.
Voimme silti - ja meidän on hyvä - pyrkiä harjaannuttamaan itseämme hyviä tekoja varten. Sillä tehdessämme hyvää, se ruokkii myös meidän sisintämme ja useimmiten siitä saa palkinnoksi hyvän mielen.
Mieli on ihmeellinen ja samalla niin herkästi haavoittuvainen. Kohdellaan itseämme ja toisiamme niin kuin toivoisimme itseämme kohdeltavan. Rakkaus on lääke ihan kaikkeen, mutta varsinkin mielen kipeyteen.
.jpg)
