Ensimmäinen vastaus kysymykseeni on jo lähes klassinen; meistä kukaan ei taitane olla täysin psyykkisesti terve. Elämme sen verran hektisessä ja levottomassa maailmassa, että se jo väkisinkin sairastuttaa osan meistä. Tai vähintäänkin saa voimaan pahoin.
Entä onko Suomessa oikeasti enemmän psyykkisesti sairastuneita kuin ennen? Ihmiset voivat huonosti ja menevät terveysasemalle, työterveyteen tai sitten heidät johdatetaan psykiatrian poliklinikalle, jos katsotaan, että vointi on sen verran huono. Kun ihminen otetaan hoitoon, niin jokin diagnoosi on annettava saadakseen vaikkapa Kela korvausta lääkkeistä. Lääketeollisuus onkin sitten ihan oma juttunsa. Monet lääkkeet auttavat ihmisiä ja jopa parantavat esimerkiksi kipua. Psyykelääkkeistä ja rauhoittavista sanoisin oman kokemukseni myötä, että niillä on paikkansa. Ne tasoittavat mieltä. Itse en esimerkiksi olisi pystynyt käymään ammatillisia opintoja ja olemaan työpaikoissa ilman tarvittavaa Rivatrilia. Olenkin maininnut tästä lääkkeestä useammassa kirjoituksessani.
Lääketeollisuuden kääntöpuoli on rahanahneus. Ja surullinen seuraus tästä monet ylilääkityt ihmiset. Mistä sitten tietää, että jokin lääke on itselle täysin turha, jos kerran lääkäri on sen määrännyt? Psyykelääkkeistä voisin ajatella, että sellaiset lääkkeet, joissa ei itse näe mitään vaikutusta tai jotka jopa aiheuttavat enemmän ikäviä sivuvaikutuksia kuin auttavat itse ongelmaan tai sairauteen.
Iltalehti uutisoi tässä taannoin, että Suomessa olisi jopa 800 000 ihmisellä jokin persoonallisuushäiriö:
https://www.iltalehti.fi/mieli/a/3cfa83ae-2286-4ac3-8ecd-e5209dd7fb40
Lukumäärä kuulostaa ainakin äkkiseltään pöyristyttävän isolta, jopa niin suurelta, että voiko tällainen pitää edes paikkansa. Luku on tullut Mielenterveyden keskusliitolta, jota itse pidän melko tai jopa hyvin luotettavana lähteenä.
"Mielenterveyden keskusliitto kertoo, että persoonallisuushäiriöt ovat melko yleisiä: 5-15 prosentilla väestöstä on jokin persoonallisuushäiriö. Tämä tarkoittaa jopa yli 800 000 suomalaista.
Mielenterveysviikkoa vietetään 16. - 23. marraskuuta. Viikon tavoitteena on vähentää aiheeseen liittyvää stigmaa ja tarjota vertaistukea kaikille, joita aihe koskettaa."
Olisimmekin paljon onnellisempia ja terveempiä, jos rakkaus ja toisista välittäminen saisivat vaikuttaa jokaisen ihmisen elämän herkästä alkutaipaleesta aina sinne hauraaseen vanhuuteen saakka ja kaikkeen siltä väliltä. Mutta maailmassa tapahtuu juurikin ihmisten kesken ja usein ihan siellä ydinperheissä niin paljon pahaa, joka ei voi olla vaikuttamatta monen varsinkin herkemmän yksilön mielenterveyteen.
Mitä itse voin tehdä oman ja toisen mielenterveyden hyväksi? Ainakin tarvittaessa hakea apua ammattiauttajilta. Pyrkiä kohtelemaan toista ihmistä ja itseä rakkaudesta ja armollisuudesta käsin. Jos omassa perheessä on ollut vääränlaisia kasvatusmetodeja, niin pyrkii että ei itse omalla käytöksellään vie niitä eteenpäin tuleville sukupolville. Omien voimavarojen mukaan olla ihminen ihmiselle.
.jpg)